Tulitikkujen loppumisesta voi syntyä monenmoista sählinkiä pienellä paikkakunnalla, ja kuten tässäkin kirjassa, sählingit siirtyivät jopa kaupunkiin asti. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa (1910) on tekijänsä tunnetuimpia teoksia. Kirja kertoo maalaiskylästä, kahdesta maalaistalon isännästä, jotka ovat olleet lapsesta asti kaveruksia ja vaimonhankintareissusta toiselle miehistä. Ihalaisella on oma mukava vaimo Anna-Liisa, mutta Vatasen Loviisan kuolemasta oli tullut jo vuosi täyteen. Mukavahan se olisi, kun olisi joku jakamassa maalaistalon töitä. Kaverukset tapasivat toisensa, kun Ihalainen oli hakemassa Hyväriseltä tulitikkuja lainaan, mutta samalla siinä tuli puheeksi, että Ihalainen voisi toimia puhemiehenä Vataselle ja Hyvärisen vanhimmalle tytölle.
"Mitäs se Anna Kaisa siitä asiasta arvelee?"
Ihalainen jäi Vatasen luo yöksi ja lupautui kaveriksi kihlojen ostoon Join kaupunkiin. Siinä saunoessa tuli nautittua rähinäviinaa, jota kumpikaan ei ollut nauttinut kahteenkymmeneen vuoteen. Ei olisi kannattanut nauttia nytkään, sillä seuraukset olivat kauhiat. Tiedossa oli valheita, väkivaltaa ja vankilaa sekä turhaa rahanmenoa. Juorut levisivät jopa Anna-Liisan korviin: Miehet olivat matkalla Ameriikkaan.
"Pahahenki tuo villinnee niitäkin Join herroja, kun juovat sillä tavalla, että liperiläiset hukkuvat!"
Loppujen lopuksi kaikesta murheesta selvittiin, mutta jokainen sai maksaa jos jonkinlaista velkaa tekosistaan, oli se sitten henkistä tai fyysistä pahantekoa. Tulitikkuja lainaamassa teoksesta on tehty elokuva ja se taitaa olla suosittu näytelmä teattereissa. Kirjan julkaisusta on jo yli sata vuotta, ja hattua saa nostaa Maiju Lassilan nimellä kirjoittaneelle kirjoittajalle, joka toi kirjallisuudessa esille huumoria ja ihmisten kommelluksia, sekä varoitteli viinan vaaroista. Maalaiselämän kuvaaminen ja kirjoittaminen tavallisille ihmisille oli hienoa, sillä tuohon aikaan maalaiselämä oli vielä eloisaa ja tarvitsi paljon työväkeä.
Maiju Lassila oli yksi Algot Tietäväisen, myöhemmin Untolan (1868-1918) kirjoittajanimistä, joita oli nelisenkymmentä kaikenkaikkiaan. Irmari Rantamala ja J.I.Vatanen ovat myös Untolan kirjailijanimiä. Hän julkaisi 26 kirjaa, mutta ei yhtään omalla nimellään. Untamo oli punaisten tunnetuimpia lehtimiehiä ja kuoli kansalaissodan lopussa valkoisten vankikuljetuksessa.
Maiju Lassila, Tulitikkuja lainaamassa ****
SKS 2001
s.201 + 13s. Kaisa Kurikan pohjustusta + 11s. kirjan arvosteluja
ensimmäinen julkaisuvuosi 1910
Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1 Émile Zola: Nana
2 Veijo Meri: Manillaköysi
3 Maria Jotuni: Huojuva talo
4 Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
Minun on pitkään pitänyt lukea Tulitikkuja lainaamassa ja minulla on jopa kirja, jossa on muutama Lassilan lyhytromaani sisältäen Tulitikkujen lainaamisen. Olen lukenut Algoth Tietäväisen/Maiju Lassilan elämäkerran, mutta en varsinaisesti yhtään hänen teostansa. Jospa tänä vuonna saisi lukaista. Seuraavaan klassikkohaasteeseen en voi, koska päätin vaihteeksi lukea naiskirjailijalta jotain. Hieno kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos Ele <3
PoistaMinä haluaisin lukea näin mielenkiintoisen kirjailijan elämänkerran. Tykkään tuollaisesta maalaisrealismista, missä on huumoria mukana. Kirja oli sellainen hyväntuulen kirja ja muistuipa myös elokuva mieleen, joka on tullut katsottua muutaman kerran.
Minullakin on seuraava klassikko luultavasti naiskirjailijalta. Nyt olen lukenut kolme klassikkoa miehiltä.
Mieleen on tästä jäänyt mainio huumori, vaikka lukemisesta jo vuosia onkin.
VastaaPoistaKirjailija kirjoitti Maiju Lassilan nimellä huumoria ja muilla vakavampaa kirjallisuutta.
PoistaOlen lukenut Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa kauan sitten ja pidin.
VastaaPoistaToisin on Veijo Meren kanssa. En pidä pakottamisesta ja tuo oli sitä, viittaan lukioon. Kyseessä ei ole kirjailija inho ollenkaan. Vaikka se söi intoa Meren lukemiseenkin. Vaan Meren kaunis vaimo, pitkän fysiikan opettaja. Kamalia muistoja. Tuli liikana päälle, joten kirjakin oli tarvottava läpi. Ja että sitä käsiteltiin pitkään ja hartaasti.
Voi sua, pitkä fysiikka ja kamalat muistot opettajasta. Minä taisin tykätä kaikista, paitsi lukion englannin opettajat (miehiä) olivat kauheita. Hyvä, että lukio ehti alkaa, niin tämä ja tämä tulee kirjoituksiin.
PoistaMinä tykkään Meren kirjoista ja olen ajatellut lukea ne kaikki, muutama on kirjahyllyssäkin. Niissä on sellaista merimäistä huumorintajua :)
Kirjana en ole lukenut, mutta elokuva on hämärästi muistissa. Niiiiiin paljon olisi luettavaa!
VastaaPoistaSe on niin hauska elokuva ja tulee telkkarista melkein joka vuosi ;)
PoistaTämä tuntuu niin klassikolta, mutta tosiasiassa en ole lukenut, vaan katsonut elokuvan televisiosta. Monta kertaa. Hauska kuitenkin.
VastaaPoistaJotunia luin nyt, en kuitenkaan Huojuvaa taloa, vaan Arkielämää. Siinäkin on maaseudun arjen kuvausta ja hiljaista huumoriakin.
Kiva juttu, että Jotunilta löytyy vähemmän väkivaltaista tuotantoa. Huojuva talo oli pahimmanluokan perheväkivaltakirja.
PoistaOnpas siinä yhdelle miehelle kertynyt paljon salanimiä. :) Hän selvästikin halusi pitää siviili minän ja kirjoittaja minän erillään. Tämä kuuluu niihin klassikoihin, joista en ole tiennyt mitään nimen lisäksi, joten kiitos tästä tiedon lisäämisestä. ♥
VastaaPoistaEhkä se johtui ajasta, sillä punaiset ja valkoiset olivat sotajalalla keskenään. Algot Tietäväinen/Untamo ei olisi saanut kirjoja julkisuuteen punaisena toimittajana.
PoistaEi voi olla totta, minä ajattelin lukea kaikille tutun kirjan ;)