Katja Kallio: Yön kantaja

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi tuomiota pakkotyöhön irtolaisuudesta, äiti on varmaaan ylpeä? No miten Hämeenlinnassa tällä kertaa sujui, fiksu tyttö, rippikoulunkin käynyt, varmaan esiinnyit eduksesi?Ai et? 

Katja Kallion Yön kantaja on vahva ja koskettava historiallinen tarina naisesta, joka vietti suurimman osan elämästään Turun saaristossa Seilin saarella. Tarinan taustalta löytyy oikea henkilö Amanda Fredrika Aaltonen, joka eli vuosina 1864-1918. Amandaan liittyvät dokumentit ovat inspiroineet kirjailijaa kirjoitustyössä. Amanda ei sopeutunut ajankuvan naismuottiin, hän eli selkeästi väärällä vuosisadalla. 

Taas on oltu vedellä ja leivällä, on tuhottu kruunun omaisuutta (rukki taas tietysti vai mitä?), On kuskattu ruokaa makuusaliin! On tehty työtä luvatta ja oltu röyhkeitä, ja sitten on kadotettu säästörahat! Mikä PÖLKKYPÄÄ!

Nykypäivänä kiroilu ja röyhkeys on tyypillistä nuorille, mutta 1800-luvun loppupuolella Amandaa kuritettiin kovalla kädellä kotona ja kruunun valvonnassa. Lopullisen selkävoiton Amandasta sai Seili, saari meren keskellä, jonne mielisairaat ja irtolaisuudesta kiinni jääneet ja löyhätapaiset naiset vietiin loppuiäkseen. Saarelta ei ollut paluuta takaisin. Tosin kirjan Amanda yritti karata, mutta jäi kiinni. Olisin ollut ihmeissäni, jos noin vahva nainen ei olisi lähtenyt kävelemäään jäätä myöten kohti Turkua.

Kuritusta tuli tappelemisesta ja riehumisesta?  On oltu tottelemattomia, on metelöity ja kiroiltu ja saatu eristystä, ja on pidetty luvatta hallussa kirjoitusvälineitä. On tapeltu ja pahoinpidelty vartijaa ja aijaijaijai, on saatu viisitoista iskua rottingilla! Kyllä mahtoi tehdä kipeää!

Amanda oli kulkijasielu. Hän matkusti nuorena monessa paikassa mm. Pietarissa ja Pariisissa. Katja Kallio on kirjoittanut nopeatempoisen elämän nuorelle Amandalle, joka 1800-luvulla katsottiin irtolaisuudeksi. Sairaiksi voitiin luokitella köyhät, moraalittomat, naiset, väkivaltaiset, rikolliset ja juopottelijat. Yksikin hyvä ihminen, joka tukee ja kannustaa, saa paljon ihmeitä aikaan. Tänä päivänä on huomattu, että vanhanaikaiset kurittamiset eivät auta, vaan tarvitaan erilaisia hoitomenetelmiä. 1800-luku oli toista mieltä ja naisille tuli herkästi passitus Seilille.

Kirja on oikea tietopaketti vanhoista hoitomuodoista kylmäkääreineen, pakkopaitoineen jne. Seilin työntäyteiset päivät pitivät Amandan hulluuskohtaukset vähissä, joka papereissa oli epileptinen kuukautishulluus. Lääkäreillähän ei ollut aikaa käydä katsomassa potilaita, joten he olivat hoitajien armoilla. Hoitajilla oli sitten omat ilkeydet ja kostotoimet potilaille ja Amandakin sai oman osansa ilkeyksistä. Tähän on pakko kirjoittaa,  että noita ikäviä hoitotoimenpiteitä tulee vastaan vielä tänäkin päivänä ja mielisairaat ja vammaiset sekä vanhukset ovat useimmiten kaltoinkohtelun osapuolia nyky-Suomessa. Ihmiset, jotka ovat muiden armoilla.

Amandan tarina koskettaa. Amandan kokema rakkaustarina koskettaa. Yksinäisen äidin tyttärelle ei ollut hopealusikkaa tarjolla syntymäpäivälahjaksi. Haukut ja lyönnit jättivät jälkensä ja murtivat vahvimmankin mielen. Jokainen meistä haluaa rakkautta ja huolenpitoa.

Että kauan sitten eräs ihminen rakasti minua jollakin tavoin.

Katja Kallio, Yön kantaja *****
Otava 2017
s. 380
fiktiivinen elämäkerta

Katja Kallio: Säkenöivät hetket