Milja Kaunisto: Corpus - Kuolema ja kurtisaani

Tunsin hänen äänensä jo kaukaa, vaikka huoneessa kävi voihkimassa moni muukin nainen. Tunsin äänen ja seurasin sitä. Seisoin yön pimeydessä, painoin otsani paksuun tammioveen ja vapisin, sillä saatoin vain kuvitella, mitä markiisi teki hänelle.

Ylläoleva lainaus on Milja Kauniston Purppuragiljotiini-sarjan toisen kirjan, Corpuksen ajatus, jota ajattelee yön yksinäisyydessä Isidore, entinen pyövelin kisälli. Isidore on palkattu markiisi Saden eli kansalainen Saden porttolan, Maison de Luxen turvamieheksi. Pääasiassa hän toimi porttolan emäntänä toimivan entisen kreivittären Mariannen turvamiehenä sekä taloon sijoitetun pienen pojan turvamiehenä. Sade, Marianne ja pieni poika olivat koko ajan vaarassa joutua giljotiinin uhreiksi aatelistaustansa vuoksi. Vallankumous oli muuttunut veriseksi ja ilmiantojen perusteella kuka vain joutui tuomareiden listoille, myös tuomarit itse, sillä lait muuttuivat melkein päivittäin. Ylimmäisenä vallankahvassa hääri Maximilien Robespierre, joka oli juopunut vallasta. Hän oli myös Maison de Luxen ahkera vierailija, sillä laki oli määrännyt kaikki muut porttolat suljettaviksi.

Corpuksessa eletään 1790-lukua, verisen vallankumouksen aikakautta. Kirjan päähenkilöt ovat samat kuin Luxuksessa. Marianne on muuttunut Saden käsittelyssä tahdottomaksi nukeksi huumausaineiden vuoksi, joilla Sade on koukuttanut Mariannen. Marianne kuuntelee apaattisena, mutta vihaisena uutisia kuninkaan teloituksesta, sillä sehän on tulossa. Kuningasperhe on viety vallankumouksen jälkeen vankilaan odottamaan tuomiota. Ranskasta löytyy kuitenkin rojalistikaupunkeja, joten sota on edessä, ennen kuin koko maahan saadaan tasavalta. Myös muista maista on tullut sotajoukkoja vastustamaan tasavaltalaisia. Tässä kohdin kirjaa astuu esille Napoléon Buonaparte, joka on kuuluisa voitoistaan ja etenee nopeaa vauhtia kapteenista prikaatinkenraaliksi. Jossakin vaiheessa Isidoresta tuli hänen turvamiehensä ja perheen turvamies. Lopulta Isidore lähetettiin takaisin Pariisiin, jossa hän näki Mariannen. Tapaaminen oli täynnä tunteita.

Ei hetkenkään rauhaa. Tuo sonni köhii oveni ulkopuolella yötä päivää. Joskus kuulen hänen pieraisevan, ja jos haistan tarkasti, saatan arvata mitä hän on syönyt kunakin päivänä. Se on päiväni ainoa viihdyke. Olen ollut tässä kirotussa latriinissa jo viisi viikkoa. Ei kirjoja! Ei viiniä! Vain minä ja piereskelevä vartija, jonka luonne ja älykkyys ovat idiootin tavernanpitäjän ja jonka hiki haisee kaalilta.

Kirjan päähenkilöt ja heidän puheensa ovat karikatyyrisiä näin nykyihmisen silmin katsottuna: Sade on oikea liero, Marianne-Marie nenästä vedettävä asiassa kuin asiassa ja Isidore tuo sankari hirviön hahmossa (ettei vaan olisi vanhaa satua kaunottaresta ja hirviöstä käytetty kirjojen pohjalla). Herran pelko on ollut suuri sekä taivaallisen että aatelisen herran. Vallankumous poisti myös uskonnon ja kansa oli hukassa. Tavallisten köyhien ihmisten ajatukset ja teot ovat edelleen selviytymistä ja kituuttamista päivästä toiseen. Olot ovat vain pahentuneet vallankumouksen jälkeen, sillä Ranska tarvitsee miehet, rahat, ruoat ja vaatteet armeijalle ja muu kansa voi kituuttaa kuten ennenkin. 

Milja Kaunistolla on uskomaton rehevyys ja kansanomaisuus kirjoissaan, jotka koukuttavat lukemaan, vaikka kirjoilla on hiukan liian runsas sivumäärä. Kirjan kuvaukset haistaa, maistaa, kuulee ja näkee historiallisessa Ranskassa. Kirjojen miljöökuvaukset ja naisen aseman kuvaukset ovat myös hyvinkin aidonoloisia. Corpus jäi koukuttavaan kohtaan, joten aion lukea myös Purppuragiljotiinin kolmannen osan. Luxus ja Corpus antavat hyvän kuvan elämästä ja yrityksestä selviytyä Ranskan vallankumouksen väkivallan verisissä pyörteissä. Corpuksessa aateliset ja hyväosaiset ovat suorastaan moukkamaisia alempiaan kohtaan ja vapisevat pelosta siitä mitä on tulossa. 

Tulossa on vapaus, veljeys, tasa-arvo tai kuolema. 

Milja Kaunisto, Corpus ****
Gummerus 2017
s. 575
Purppuragiljotiini osa 2
historiallinen romaani

Milja Kaunisto: Luxus
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Milja Kaunisto: Piispansormus

Jennyn bloggaus
Minnan bloggaus