Eilen illalla hämärän aikaan rantaa pitkin
löntysti ruskeakarhu soutuveneittemme keskellä. Tänään mittasimme hiekasta
tassunjäljen, joka oli yhtä leveä kuin miehen kaksi kämmentä vierekkäin
levällään. Ajatukseni kiirivät Sophieen aina kun en ole työssä, vaikkei minulla
ole varaa moiseen nautintoon. Minun on keskityttävä nykyiseen tehtävääni.
Eowyn
Ivey jatkaa Alaska-aiheen parissa uusimmassa kirjassa Maailman kirkkaalle laidalle. Esikoisteos Lumilapsi sijoittui myös
Alaskaan ja oli Pulizer-palkintoehdokas. Uusin teos on jo päässyt Amazonin
vuoden 2016 parhaiden kirjojen listalle. Maailman
kirkkaalle laidalle sijoittuu vuoteen 1885, mutta kyllä siitä löytyy hieman
nykyaikaakin. Kirja on kirjoitettu etupäässä päiväkirjamuodossa, joten se on
kirja minun makuuni, sillä päiväkirjamaiset ja kirjeromaanit ovat
lempilukemistoani. Koska kuljemme kirjassa kaukana historiassa, on tekstikin
hieman vanhanaikaista, joka sopii kirjan luonteeseen hyvin.
Kirjan
päähenkilöt ovat vasta-avioitunut pari Sophie ja Allen Forrester. Sophie jää
Vancouverin kasarmille siksi aikaa, kun mies on tutkimassa Alaskan
erämaa-alueita, joita kukaan ei ole pystynyt ennen tutkimaan, tai tutkimusretket
ovat epäonnistuneet. Alueella asuu paljon intiaaneja, joten heidän lukumääränsä,
asuinpaikat, aseet, metallivarat ym. rikkaudet pitää raportoida tarkkaan. Siksi
Allen kirjoittaa joka päivä, mutta sen lisäksi hän kirjoittaa päiväkirjaa
Sophielle, jonka hän tietää janoavan tietoja matkasta.
Kun kirjoitan tätä, lähelläni istuu
intiaani nimeltä Skilly. Hän osaa hieman englantia, mutten ole koskaan nähnyt
yhtä hurjan näköistä intiaania. Hänen nenäänsä lävistää sylinterimäinen
hammaskotilo. Mustat hiukset on jyrsitty lyhyiksi aivan kuin tylsällä
veitsellä. Yllään hänellä on karibunnahasta tehty, sudenkarvalla koristettu
anorakki & kaulassa helmikoristeinen veitsentuppi – niistä ollaan
tavattoman ylpeitä & intiaanimiehet eivät riisu niitä edes käydessään
nukkumaan.
Lumilapsi
oli aikuisten satukirja, sitä samaa fantasiaa löytyy tästäkin kirjasta.
Kirjassa on paha henki, joka muuttaa muotoaan ja aiheuttaa ikäviä tapahtumia
erämaamatkalaisille ja myös Sophielle. Tämä fantasiaosuus kirjan koko matkan
ajan tekee kirjasta mielikuvitusrikkaamman tarinan, joka yhdessä hurjien
luontokuvausten kanssa kuvittaa kirjan seikkailuksi vailla vertaa. Intiaanien
elämä oli vielä vuonna 1885 vapaata vaelluselämää luonnon lakien mukaan, he
noudattivat vanhoja esi-isiltä perittyjä tietoja, taitoja ja kulttuuria sekä
uskontoja. Kirjassa pääsemme kurkistamaan intiaanien elämäntyyliin ja siihen mitä heille on tehty ja mitä tullaan tekemään.
Vaikka kersantti Tillman & luutnantti
Pruitt ovat todistajina, ei tee mieli kirjata tätä. Miten selitämme sellaisen
tapahtuman? Olemme nälissämme, se on totta, mutta olen minä ollut vieläkin
lähempänä nälkäkuolemaa, enkä silti ole kokenut tällaisia hallusinaatioita.
Olemmeko mahdollisesti törmänneet johonkin luonnonpäihteeseen?
Maailman kirkkaalle laidalle vie
tutkimusretkeläiset uskomattomiin seikkailuihin luonnon ja pahahengen
kiusatessa heitä. Intiaaneilla oli omat shamaaninsa, joista joku yritti saada
retken epäonnistumaan, joten Allen ja kumppanit kokivat kaikenlaista
uskomatonta. Kotona Vancouverissa Sophien päivät täytti hänen uusi
harrastuksensa, joka liittyi luontoon. Kirjailija nostaa hienovaraisesti esille
1800-luvun lopun naisen aseman eri yhteiskuntaryhmissä. Myös intiaanien asema
ja heihin kohdistuneet epäkohdat nousevat esille. Kirja on niin
mielenkiintoinen ja se sisältää niin paljon kaikkea kiinnostavaa, että tekisi
mieleni aloittaa kirja uudestaan alusta. Kirja on huikea seikkailukirja.
Äärettömyys, koko ihanuus, supussa kuin kosteat
höyhenet pikkuruisen munan sisällä.
Eowyn Ivey, Maailman
kirkkaalle laidalle *****
Suom. Marja Helanen
Bazar 2017
s. 547
To the Bright Edge of
the World 2016
Seikkailukirja
Alaska
Alaska
Eowyn Ivey: Lumilapsi
Mulla on tämä juuri lainassa kirjastosta, mutta en ole ehtinyt lukemaan kun taas kävi niin, että kaikki varaukset tupsahti melkein yhtäaikaa noudettavaksi, yyh! Ihana kansikuva ja kiinnostavan kuuloinen tarina <3
VastaaPoistaMinulla on ollut sama ongelma, nyt niitä kirjoja sitten tulee kirjastosta liikaa yhdellä kertaa.
PoistaJokin tuossa kansikuvassa häiritsee minua, se on ehkä tuo possunpunainen väri ja kuvan leikkaus aivan kuin jostakin isommasta kokonaisuudesta. Jos saisin muuttaa sitä, siinä olisi tuo maisemakuva kokonaisuutena ja naisen pää.
Kirjassa on muuten niin paljon kaikenlaista esim. valokuvia. Tuo minun bloggaukseni ei tee ollenkaan oikeutta kirjalle. Kirja on tämän vuoden parhaimpia mitä olen lukenut <3
Tai siis taustavärin vaihtaisin. Ei se luonnonvalossa ole ihan noin possunpunaisenkellertävä.
PoistaOho, tämähän vaikuttaakin oikein kiintoisalta. Olin etenkin lapsena inkkarifani ja silloin tuli luettua paljon Hopeanuoli-sarjakuvia. Tästä Eowyn Iveyn kirjasta en ole pahemmin ottanut selvää, koska Lumilapsi jäi minulle hieman vaisuksi kokemukseksi (Tai siis pidin siitä, mutta se plärhäti loppua kohden). Nyt kuitenkin sinun mietteesi luettuani taitaakin takki kääntyä ja nostankin tämän lukulistalle!
VastaaPoistaUskon, että pidät kirjasta ja Sophien harrastuksesta. Tämä on hiukan erilainen kirja, josta nostan pointseja. Suosittelen :)
PoistaBeautiful.
VastaaPoistaVery beutiful and exiting novel from Alaska. I like it <3
PoistaEikö teillä voi kirjastossa lukita varauksia? Helmetin tietokannassa varauksen voi lukita ja tällöin varauspaikkasi jonossa etenee koko ajan, mutta pysähtyy viimeistään silloin, kun olet ensimmäisenä jonossa (ellei joku muu ole lukinnut omaa varausta anna ennen sinua, jolloin et luonnollisesti pääse numero ykköseksi). Sitten voitkin vapauttaa lukituksia itsellesi sopivana aikana. Takanasi olevat varauksen saavat kirjan ennen sinua, kunnes poistat lukituksen. Todella kätevää!
VastaaPoistaEn ole tutustunut tuohon käytäntöön, mutta pitääpä tarkistaa, onko Vaskissa Turun nettikirjastossa tuo sama käytäntö. Kiitos neuvoista. Hyvä neuvo ja käytäntö :)
Poista