Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki

Avasin kirjan ja etsin sivun, jolle muukalainen oli jättänyt omakätisen merkintänsä:

Fermin Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen.

13

Vihdoinkin olen lukenut espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa-sarjan kirjan Taivasten vanki. Kirjan olen hankkinut jo aikaa sitten, mutta se on pölyttynyt aikansa kirjahyllyssä lukemattomana, kuten Semperen ja pojan kirjakaupan kirjat Barcelonassa vuonna 1957-58, joka on toinen aikataso missä kirjassa eletään. Toinen luku liittyi toisen maailmansodan aikaan eli 1940-luvun alkuun. Hyvä juttu, että pyyhin kirjan pölyt taivaan tuuliin, sillä sanon suoraan, että nautin kirjan joka lauseesta, joka tarinankäänteestä niin menneen kauhuissa kuin 50-luvun hiukan salapoliisimaisessa tarinassa. Salapoliisihommia harrastaa 50-luvun päähenkilö Daniel, joka on kirjakauppias Semperen poika ja töissä isänsä liikkeessä. Liikkeellä menee huonosti ja konkurssi koputtelee oven takana. Oven takana kävi koputtelemassa myös ikävä asiakas.

Kirjakauppiaana toimivalla ei ole mainittavasti tosielämän mahdollisuuksia oppia sitä jaloa taitoa, kuinka paljastumatta seurata epäilyttävää henkilöä.

40-luvun tarinassa Fermin Romero de Torres oli joutunut pahamaineiseen vankilaan, josta ei monikaan selvinnyt hengissä ulos, mutta Fermin aikoi kokeilla sitä. Muuten edessä olisi ollut kidutusten katkeamaton virta ja lopulta kaput, joukkohauta. Vankilaa johti kirjailija Mauricio Valls, kieroilijoiden mestari, joka halusi kuuluisaksi kirjailijaksi hinnalla millä hyvänsä. Niinpä hän oli lukinnut vankilaansa kuuluisan kirjailijan David Martín. Valls halusi maineeseen Martín avulla, joten Martín ei joutunut joukkohautoihin, mutta hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä uloskaan. Mutta Martín halusi auttaa Ferminin ulos vankilasta ihan Vallsin kiusaksi.

Fermin ei ensinkään vastannut surkuteltavaan kaskuuni armeliaalla hymyllä vaan tarrautui mihin hyvänsä aloittaakseen taas kerran palopuheensa alakulon ja kuvotuksen puolesta.

-Tulevaisuudessa kaikki romaanit ovat mustanpuhuvia, sillä jos tämän verenhimoisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla on jokin päällimmäinen aromi, se on kyllä petollisuus ja rikos jos kaunistellen sanotaan, hän totesi.

Fermin oli Taivasten vangissa töissä Semperen kirjakaupassa ja oli perheen hyvä ystävä. Fermin oli selvästi vaikeuksissa, mutta niitä vaikeuksia ilmestyi myös Danielille. Menneisyyden kauhut ulottivat lonkeroitaan nykyisyyteen asti. Daniel halusi selvittää sekä menneisyyden että nykyisyyden salaisuudet, mutta miten kävi. Ainakin kirjassa juhlittiin rakkautta ja häitä, ja unohdettiin juhlinnan ajaksi kaikki vaikeudet. Jos kirjan tarinaan voi ihastua, niin olen nyt ihastunut. Tähtien kimmellystä Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, jossa sain käydä kirjan sivuilla, ja aion mennä vierailulle toistekin.

Carlos Ruiz Zafón, Taivasten vanki *****

Kirjan kansikuva Barcelona Via Laietana 1949 *****

Suom. Antero Tiittula *****

Otava 2012

s. 332

El prisionero del cielo 2011

Francon diktatuuriaika

Ystävyys, rakkaus, kateus, kostonhimo

Tuulen varjo

Enkelipeli

Taivasten vanki

Henkien labyrintti

Taivasten vangin ovat lukeneet mm. Annika, Anki, Satu, Lilli, Miia, Ruusa, Jassu, Reija, Susa, Kirjaneito, Siina ja Riitta