Koko Hubara: Ruskeat Tytöt

Kirjoitan Ruskeat Tytöt tietoisesti isoilla alkukirjaimilla kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että haluan sinun huomaavan ne. Ne ovat rakentamani majakat, joiden avulla navigoin luoksesi pimeässä yössä ja joiden toivon valaisevan myös sinun tietäsi, minne tahansa menetkin.

Suomalainen Koko Hubara on kirjoittanut kirjan Ruskeat Tytöt, koska toivoo lukijoiksi juuri sellaisia kuin hän itsekin on – ruskea tyttö. Tosin se ei ole koko totuus Koko Hubarasta, sillä hän on myös äiti ja hänen äitinsä suku, Koko ja Kokon tytär ovat syntyperäisiä suomalaisia. Koko peri isältään ruskean värinsä ja juutalaisuuden, mutta hän olisi halunnut periä valkoisen  äitinsä vaaleuden. Miksi? Miksi siitä pitää keskustella Suomessa, jossa olemme kaikki tasa-arvoisia suomalaisia. Näinhän ei ole, vaan suomalaisten joukossa on myös runsaasti rasisteja ja rasismia.

Koko Hubara on pienestä asti saanut kuulla rasistisia huutoja ja kokea ihmisten inhottavaa käytöstä. Tämä edesauttoi pakko-oireiden ja syömishäiriön syntymistä. Rakastavat vanhemmat ja hyvät ystävät sekä ihanat siskot sekä monikulttuurinen suku ovat olleet Kokon apuna matkalla ruskeaksi tytöksi, tytöksi, joka voi olla tukena vastaavaa kohtelua kokeneille ruskeille tytöille.

Kun käytän sanaa Ruskeat Suomen kontekstissa, tarkoitan myös esimerkiksi Mustia ihmisiä, venäläisiä, virolaisia, itäeurooppalaisia, romaneja ja saamelaisia – kaikkia sellaisia ryhmiä, joille ei ymmärtääkseni suoda tilaa olla valkoisia tai suomalaisia tai normi.

Koko Hubara on Ruskeat Tytöt – blogin perustaja, kirjoittaja ja kääntäjä. Ruskeat Tytöt – esseekokoelma on hänen esikoisteoksensa, jossa keskustellaan ruskeasta suomalaisuudesta. Osa kirjoituksista on jo otettu esille blogissa.

Kirjoitan tätä blogipostauskenttään, sydän murskana ja silmien takana itku, joka ei enää edes tule ulos. Minä haluan tietää, miksi minä olen painajainen. Mikä se painajainen on.

Ruskeat Tytöt on keskustelunavaus sille, minkälaista on elää Suomessa ruskeana tyttönä tai ruskeana poikana tai ylipäätään muuna kuin vaaleaihoisena suomalaisena. Kirja on myös paljon muuta, ja siinä tulee esille Kokon elämä kokonaisuutena, oman identiteettinsä löytäneenä ihmisenä. Kirjoittajalla on myös huumoria, joten kirja ei ole synkkää monologia, vaan koukuttavaa ja sujuvaa tekstiä itkuineen ja nauruineen.

Ruskean Tytön takaa löysin sydämellisen ja ajattelevan ihmisen, jolla on empatiakykyä heikko-osaisia ja vähemmistöön kuuluvia kohtaan. Suosittelen kirjaa jokaiselle lukijalle sukupuoleen ja ulkonäköön katsomatta. Koko Hubaran löytää myös blogistaan, jossa pohditaan ajankohtaisia asioita laajalla katsantokannalla. Blogista löytyy myös mm. kirja-arvosteluja, sillä hän on intohimoinen lukija. Ruskeiden Tyttöjen sivuilla on myös viitteitä eri teoksiin, ja teos, joka vaikutti häneen syvällisesti oli Toni Morrisonin Sinisimmät silmät.

Aina kun kävin kirkossa ja synagogassa, rukoilin salaa ja pelkästään, että saisin siniset silmät, sellaiset harmaat ja eleettömät kuin kauniilla äidilläni, ja että minulla ei olisi enää tarvetta silmälaseille niin kuin ei hänelläkään. Minulla oli säälittävä fantasia. Että näyttäisin äidiltäni. Koska kukaan ei koskaan uskonut, että hän on oikeasti äitini.

Koko Hubara, Ruskeat Tytöt *****

Like 2017

s. 236

tunne-esseitä

Osallistun kirjalla Marikan Naisen tie-lukuhaasteeseen.