Jos muistuttaa minua vähänkin, rakastaa
mädäntymistä. On mukava ajatella, että maailma pysyy liikkeessä hajoamisen ja
lahoamisen ansiosta.
Seitsemäs
Alan Bradleyn Flavia de Luce - sarjan salapoliisiromaani Nokisen tomumajan arvoitus on taattua Bradleyn tyyliä alusta
loppuun asti. Sarjan päähenkilö on omasta mielestä karkotettu liian kauas pois
kotoaan tyttöjen sisäoppilaitokseen saadakseen oppia, jossa vain Flavia ja muut
hänen kaltaisensa nerokkaat tytöt saavat kouluopetusta. Kas, tavallinen
kouluopetus ei oikein sovi, kun heillä on omia erikoisosaamisia, joita voisi
vielä kehittää. Mutta sarjan lukeneet tietävät, että 12-vuotias Flavia on se,
joka voi opettaa muita. Hän on aivan ylivertainen kaikessa, joka koskee kemiaa
ja murhamysteerejä. Niin nytkin, lupaan sen.
Kangaspaketin sisällä oli mustunut ja
kuivaksi käpristynyt ihmisruumis, ja ennen kuin se oli edes pysähtynyt,
ymmärsin että se oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Itse asiassa varsin
kauan.
No
niinhän siinä pääsi jälleen käymään, että Flavia oli tuskin päässyt
sisäoppilaitokseen, kun hän osui kuolleeseen ihmisruumiiseen. Näinhän on joka
kirjassa tapahtunut. Suurin piirtein yksi ruumis per kirja, joten Flavialla on
tähän mennessä kokemusta seitsemästä ruumiista noin vuoden ajalta, sillä hän on
vanhentunut sarjan aikana vuodella. Näköjään kun on oikein kiinnostunut
jostakin alasta, kuten Flavia, niin salaisuuksia ja mysteerejä saa sitten
selvitellä tämän tästä. Kotipaikkakunnallahan Flavia toimii poliisien apuna
rikosten ratkaisemisessa, mutta nyt uudessa maassa poliisit eivät ota oikein
tosissaan Flavian tekemiä päätelmiä. Hankalaa. Hankalaa kun kehenkään ei voi
luottaa ja kellekään ei voi oikein kertoa. Koulussa on omat säännöt ja kukaan
ei oikein halua keskustella. Siinäpä pulmaa kerrakseen. Mutta
Flavia ei aikaile ja laajentaa tuttavapiiriä ja ympäristötutkimuksia reipasta
tahtia.
”Vielä äitisi aikoina – ne vasta olivat
aikoja – meillä oli täysin varusteltu lääkekaappi ja lupa käyttää sitä.
Nykyisin on vain laastaria, jodia ja kalanmaksaöljyä. Järkyttävää, mutta niin
se vain on. Sota muutti maailmaa, eikä pahimpia vaikutuksia ole vielä
nähtykään.”
Jotta
lukijat eivät tietäisi kaikkea mahdollista tästä uudesta kirjasta ja uudesta
murhatapauksesta, kerron vain sen verran, että ruumiilla oli nokinen tomumaja,
kuten kirjan nimestä voi päätellä. Ruumis liittyy läheisesti sisäoppilaitokseen (jota Harrietkin oli käynyt),
mutta ei ole oppilas eikä henkilökuntaa. Murhaaja ja muutkin kirjan mysteerit selvisivät
ilman muuta Flavian ansiosta, mutta saiko hän siitä arvostusta ja kunniaa…
Suosittelen, että luet sen kirjasta.
Seuraava
sarjan kirja ilmestyy maaliskuussa 2018, joten Flavian tutkimukset jatkuvat.
Kuulin että tv-sarjakin on tulossa. On siinä vauhdikas ja nopeaälyinen
salapoliisimimmi, Flavia de Luce. Vapiskaa murhaajat, Flavia löytää teidät
aivan varmasti.
Minua harmittaa kovasti, etten pystynyt
tapauksen ratkaisemisessa käyttämään spektrofotometriä enkä
elektronimikroskooppia. Loppujen lopuksi kaikki ratkesi vanhan ja arkisen
Marshin testin avulla.
Alan Bradley, Nokisen
tomumajan arvoitus *****
Suom. Maija Heikinheimo
Bazar 2017
s. 426
As Chimney Sweepers Come
to Dust 2015
Salapoliisiromaani
Bradley Alan:
Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
On se aikamoinen tyttökulta! Tavallaan oli mainiota pistäytyä Kanadan puolella Flavian matkassa, mutta huojentuneena palaan vanhalle mantereelle. Huomiselle olen ajastanut oman postaukseni.
VastaaPoistaNiin ja Tuija, äiditön tyttökulta <3
PoistaOlihan se ihan hyvä, että Flavia kävi näyttämässä taitonsa ja kekseliäisyytensä Kanadassakin. Kaikenlaista estettä kyllä kasaantui tutkimustöille, mutta se lienee ollut tarkoituskin. Flavia huomasi yhden taidon, jota hän ei osannut, mutta enpä spoilaa enempää :)
Odottelen tätä itsekin kirjastosta (jo sijalla 6!), ja odotukseni ovat tosi korkealla. On ollut tosi kiva sarja, ja mikä parasta, tuntuu että osat vain paranevat sarjan edetessä. Sinulla on muuten ihanan tunnelmallinen bannerikuva. :)
VastaaPoistaKiitos Marika :) Vaihtelu virkistää ja tähän aikaan tarvitaan kovempia otteita, että virkistyy. Minä en totu noihin kellon siirtämisiin suit sait sukkelaan, vaan tykkäisin mennä peiton alle kuin Muumiperhe talviajaksi.
PoistaOnneksi tuo huumori säilyy näissä kirjoissa. Huumori ja dekkari ovat makoisa yhdistelmä.
Kiitos kirjan esittelystä. Ihan uusi tuttavuus Bradley Alan on minulle. Mutta varmasti tutustumisen arvoinen.
VastaaPoistaJuu on ja kannattaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta Piiraan maku makea. Saat oikean kuvan siitä millainen tyttö tämä Flavia on. Minusta tuli tosifani heti.
PoistaMinä petyin sen verran edelliseen Flaviaan, että päätin jättää hänen seikkailunsa tosifaneille :) Uusi bannerisi on kivan syksyinen ja tunnelmallinen! Viikonloppuja.
VastaaPoistaKiitos Riitta, syksyn ankeuttajat ovat saapuneet, joten tarvitaan piristystä tähän vuoden ikävimpään kuukauteen. Näin kyllä viime yönä unta, jossa orvokit kukkivat, joten eiköhän tästä päästä kevääseen sutjakasti.
PoistaTämän voisit sitten lukea, sillä miljöö, ihmiset ja muukin on erilaista kuin missään muussa kirjassa.