Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus

Jos muistuttaa minua vähänkin, rakastaa mädäntymistä. On mukava ajatella, että maailma pysyy liikkeessä hajoamisen ja lahoamisen ansiosta.

Seitsemäs Alan Bradleyn Flavia de Luce - sarjan salapoliisiromaani Nokisen tomumajan arvoitus on taattua Bradleyn tyyliä alusta loppuun asti. Sarjan päähenkilö on omasta mielestä karkotettu liian kauas pois kotoaan tyttöjen sisäoppilaitokseen saadakseen oppia, jossa vain Flavia ja muut hänen kaltaisensa nerokkaat tytöt saavat kouluopetusta. Kas, tavallinen kouluopetus ei oikein sovi, kun heillä on omia erikoisosaamisia, joita voisi vielä kehittää. Mutta sarjan lukeneet tietävät, että 12-vuotias Flavia on se, joka voi opettaa muita. Hän on aivan ylivertainen kaikessa, joka koskee kemiaa ja murhamysteerejä. Niin nytkin, lupaan sen.

Kangaspaketin sisällä oli mustunut ja kuivaksi käpristynyt ihmisruumis, ja ennen kuin se oli edes pysähtynyt, ymmärsin että se oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Itse asiassa varsin kauan.

No niinhän siinä pääsi jälleen käymään, että Flavia oli tuskin päässyt sisäoppilaitokseen, kun hän osui kuolleeseen ihmisruumiiseen. Näinhän on joka kirjassa tapahtunut. Suurin piirtein yksi ruumis per kirja, joten Flavialla on tähän mennessä kokemusta seitsemästä ruumiista noin vuoden ajalta, sillä hän on vanhentunut sarjan aikana vuodella. Näköjään kun on oikein kiinnostunut jostakin alasta, kuten Flavia, niin salaisuuksia ja mysteerejä saa sitten selvitellä tämän tästä. Kotipaikkakunnallahan Flavia toimii poliisien apuna rikosten ratkaisemisessa, mutta nyt uudessa maassa poliisit eivät ota oikein tosissaan Flavian tekemiä päätelmiä. Hankalaa. Hankalaa kun kehenkään ei voi luottaa ja kellekään ei voi oikein kertoa. Koulussa on omat säännöt ja kukaan ei oikein halua keskustella. Siinäpä pulmaa kerrakseen. Mutta Flavia ei aikaile ja laajentaa tuttavapiiriä ja ympäristötutkimuksia reipasta tahtia.

”Vielä äitisi aikoina – ne vasta olivat aikoja – meillä oli täysin varusteltu lääkekaappi ja lupa käyttää sitä. Nykyisin on vain laastaria, jodia ja kalanmaksaöljyä. Järkyttävää, mutta niin se vain on. Sota muutti maailmaa, eikä pahimpia vaikutuksia ole vielä nähtykään.”

Jotta lukijat eivät tietäisi kaikkea mahdollista tästä uudesta kirjasta ja uudesta murhatapauksesta, kerron vain sen verran, että ruumiilla oli nokinen tomumaja, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Ruumis liittyy läheisesti sisäoppilaitokseen (jota Harrietkin oli käynyt), mutta ei ole oppilas eikä henkilökuntaa. Murhaaja ja muutkin kirjan mysteerit selvisivät ilman muuta Flavian ansiosta, mutta saiko hän siitä arvostusta ja kunniaa… Suosittelen, että luet sen kirjasta.

Seuraava sarjan kirja ilmestyy maaliskuussa 2018, joten Flavian tutkimukset jatkuvat. Kuulin että tv-sarjakin on tulossa. On siinä vauhdikas ja nopeaälyinen salapoliisimimmi, Flavia de Luce. Vapiskaa murhaajat, Flavia löytää teidät aivan varmasti.

Minua harmittaa kovasti, etten pystynyt tapauksen ratkaisemisessa käyttämään spektrofotometriä enkä elektronimikroskooppia. Loppujen lopuksi kaikki ratkesi vanhan ja arkisen Marshin testin avulla.

Alan Bradley, Nokisen tomumajan arvoitus *****

Suom. Maija Heikinheimo

Bazar 2017

s. 426

As Chimney Sweepers Come to Dust 2015

Salapoliisiromaani

Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa 
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula 

Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus