Ennen Raymon Carverin (1938-88) upeaa runokirjaa Sateisten päivien jälkeen olen lukenut
häneltä yhden novellikirjan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Novellikirja
pureutui arkirealismilla jopa paikoitellen inhorealistisesti rakkauden eri
muotoihin. Sateisten päivien jälkeen runoteoksen teemoja löytyy arkirealismin
eri laidoilta, mutta jälleen rakkaus on yksi teemoista mikä nousee vahvasti
läpi muiden runojen ja teemojen. Kirjassa on noin 190 runoa ja se kattaa 2/3
kirjailijan kirjoittamista runoista. Kirja on koottu neljästä eri runokirjasta.
Suurimman osan runoista Carver kirjoitti vuosina 1983-1985
viinan läträämisen jälkeen. Alkoholinhuuruiset runot ovat esillä kirjan
alkupäässä, mutta vähenevät sivujen myötä. Runoista löytää myös
elämäkerrallisen puolen, sillä alkupään runoissa puhutaan avioeroon liittyvistä
asioista, sen jälkeen on nuoria naisia kuvioissa mukana, kunnes hän tapaa
loppuelämänsä rakkauden. Samoin lapset aikuistuvat runojen myötä ja Carver
puhuu varsinkin tyttönsä vaikeasta parisuhteesta, alkoholista ja väkivallasta.
Isänä hän voi vain surra tyttärensä elämää ja miettiä sen olevan seurausta
omasta esimerkistään.
On uskomatonta miten paljon runot voivat kertoa ihmisen elämästä.
Koko Carverin elämänkaari tulee läpinäkyväksi näiden runojen voimasta.
Loppuvuosien syöpäsairastaminen näkyy myös runoista ja kuoleman kolkuttelu on
mukana ajatuksissa ja runoissa. Takakannen runo kertoo mielestäni hyvin
osuvasti kirjailijasta itsestään viimeisinä aikoina. Lintuja käytetään usein kuvaamaan kuolemaa,
tässä runossa linnun paikan on saanut varis.
Varis lensi ikkunani
viereiseen puuhun.
Se ei ollut Ted
Hughesin, tai Galwayn varis.
Ei Frostin,
Pasternakin, tai Lorcan varis.
Ei yksi Homeroksen
variksista, taistelun jälkeen,
hyytyneestä verestä
kylläinen. Tämä oli vain varis.
Joka ei koskaan
sopinut mihinkään elämässään
tai tehnyt mitään
mainitsemisen arvoista.
Se istui siinä oksalla
minuutin pari,
nousi sitten
siivilleen ja lensi kauniisti
elämästäni pois.
Raymon Caarver, Sateisten
päivien jälkeen
Suom. Arto Lappi & Juha Rautio
Sammakko 2013
s. 256
Fires 1983
Where Water Comes
Together With Other Water 1985
Ultramarine 1986
A New Path to The
Waterwall 1989
Ihanaa, että luit tämän, samaa koskettavaa realismia kuin Carverin novellitkin. Kun mainitsit tyttärestä, mieleeni palautui muistumia ao. runosta.
VastaaPoistaKiitos Riitta <3
PoistaCarverin kuvaama maailma on kaunistelematonta, mutta siitä huolimatta kaunista. Se näkyy yllä olevasta runosta, jossa varis lensi kauniisti pois. Vaikka runot kertovat rumistakin asioista, niin jotenkin niistä saa sen käsityksen, että elämä itsessään on kaunista. Tykkään myös luontokuvauksista ja rakkaudesta, jonka Carver sai kokea loppuvuosinaan. Se näkyy näistä runoista. Kiitollisuus rakkaudesta.