Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Erik oli hänessä, Erik nosti hänet koiran viereltä takaisin seisomaan, piteli häntä suorassa, veti hänen leukansa ylös, kohdisti katseen vastapäiseen seinään. Ja ehkä hänkin oli siellä Erikissä, lumisella kentällä pakkasessa, odottamassa lähtökäskyä, lupaa rullata kone kiitoradan päähän.

Anna-Liisa Ahokummun esikoisteos Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa pureutuu herkällä tavalla isättömänä kasvaneen miehen maailmaan. Max Halme on kasvanut kahdestaan äitinsä kanssa. Maxin äiti seurusteli saksalaisen miehen kanssa sota-aikana, eikä Max tavannut isäänsä kasvuvuosien aikana. Keski-iässä hänen kiinnostuksensa heräsi isää kohtaan ja hän alkoi tutkia menneisyyttä.

Toisen maailmansodan jälkeen saksalaisten kanssa seurustelleet naiset kuuluivat valitettavasti paarialuokkaan. Maxin äiti Silvia ei tavannut seurustelunsa jälkeen vanhempiaan, koska isä oli kieltänyt häneltä kodin. Oli selviydyttävä kaksin pojan kanssa. Maxilla oli ollut pitkään vain äitinsä ja äidin kuoltua hän halusi kuulua johonkin. Isän kaipaus, elääkö isä, onko isän perhe elossa, kysymykset vaativat vastauksia.

Olin pannut paikallislehteen kuolinilmoituksen ja tiedon hautausajankohdasta. Suomeksi ja saksaksi. Ehkä vieläkin ajattelin, että jostain kaukaa isä seurasi meidän elämäämme kuin Jumala, edelleen jätin hänelle merkkejä itsestäni ja äidistä. Ehkä olin ajatellut, että nyt viimein hän astuisi esiin, oli hänen viimeinen mahdollisuutensa.

Maxin tutkimukset veivät hänet Saksaan ja hän löysi kuin löysikin sukulaisen itselleen. Saksan matka ei ollut ihan turha, sillä se valaisi sekä äidin menneisyyttä että hänen omaa syntyperäänsä monella tavalla. Kirjan tarina on lyhyt, mutta kertoo tunteista ja itsensä etsimisestä. Toisen maailmansodan jälkeen isättömiä saksalaissotilaiden lapsia kiusattiin ja he olivat äpäröitä. Rakkaus ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa. Nuorena tunteet roihahtavat herkästi liekkeihin ja rakkauden seurauksena on usein lapsi. Nuori  Silvia jaksoi odottaa koko loppuikänsä poikansa isää. Hän lähetti kirjeitä Saksaan ja toivoi monet monituiset vuodet rakkaansa paluuta.

Anna-Liisa Ahokumpu, Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa ***

Gummerus 2018

s. 175