Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Aamuyö ja eteinen täynnä kutsumattomia jumalia

etusormet ojossa, kylpyhuoneen lattialla siluurikautiset pidot

sokeritoukilla  ja jonnekin, haimaan, pistää,

pseudohematobilia, hysteria,

vaajaluiden alla pimeys ja sydämessä

aavistus rajattomuudesta, joku muu kuin minä

minussa, tietävän mielen lomassa toinen mieli, joka uskoo.

Varpuset ja aika runoteos on oululaissyntyisen runoilijan, kääntäjän ja tohtoriopiskelijan Pauli Tapion esikoisteos. Varpuset ja aika voitti vuonna 2017 HS:n kirjallisuuspalkinnon, tunnustuksen vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Palkinto on myönnetty jo 23 kertaa.

Kirjan sivuilla lentelevät linnut, joita runoilija on tarkkaillut vuosia lintubongarina. Kirjasta voi  bongata varpusten lisäksi korpin, pääskyn, lokin, kurjen, haikaran ja viherpeipon. Luontoon liittyvien teemojen lisäksi runoilija tarkastelee runoissaan yhteiskuntaa ja tätä nykyistä aikaa, jota sävyttää pahuus, mutta lisäksi toivo paremmasta huomisesta sekä usko.

Ainutlaatuista on sekin

yleistä mi on ja toistuu.

Kaikki täältä kerran poistuu.

Kerran katoamme mekin.

Inferno sisältää julmaa väkivaltaa ja teloituksia historiasta ja nykyisyydestä. Nykyajan pakolaiset ja kerjäläiset kulkevat runojen mukana. Osansa saa myös atomivoimalat. Pauli Tapio on katsellut maailman menoa laajalla yhteiskunnallisella katseella ja luonut samalla koskettavia runoja ajasta, joka ei ole ottanut oppia menneisyyden virheistä. Joka sukupolvi on jatkanut virheiden tekemistä ja maapallon ja ihmisten tuhoamista. Runoteos on filosofinen katsaus menneisyydestä ja nykymenosta sekä niiden yhtymäkohdista.

Pauli Tapio, Varpuset ja aika

Poesia 2017

s. 96

Runokirja