Virallisesti hänen
nimensä oli Harutsuna Matsumoto, mutta minä kutsuin häntä vain opettajaksi eli
Senseiksi.
Näillä sanoilla alkaa japanilaisen Hiromi Kawakamin Sensein salkku teos. Teos on kuvaus
ystävyyden syntymistä, joka kehittyy matkalla syvemmäksi tunteeksi ja lopulta
rakkaudeksi. Kirjan minäkertoja on noin nelikymppinen tokiolainen Tsukiko ja
Sensei on hänen entinen opettajansa lukioajoilta. Kirjan maailmaan oli
kiehtovaa tutustua, sillä kirjassa mm. syödään paljon japanilaisia ruokia,
joita en tunne. Kirjan japanilaisia miljöökuvauksia oli myös mielenkiintoista
tarkastella, sillä ne poikkesivat suomalaisesta miljööstä mm. tatamit ja
fusumat. Kirja oli kuin matka Japaniin, sillä se oli hyvin yksityiskohtainen
myös miesten vanhoillisesta suhtautumisesta naiseen ja siihen mitä naisen tulisi
tehdä ja mitä nainen ei saisi tehdä.
Tsukiko ilmeisesti poikkeaa ja haluaa poiketa japanilaisesta
naisesta. Hän ei ole mennyt naimisiin eikä ole perustanut perhettä. Tsukiko
viettää vähäiset vapaa-aikansa baarissa, kuten miehet ja ryyppää, kuten miehet ryyppäävät,
paljon. Töistä hän saattaa lähteä vasta puolen yön tietämillä. Tiedän, että
Japanissa työpäivät ovat todella pitkiä, mutta ihmettelen sitä, että
toimistotyöt voivat kestää jopa puoleen yöhön. Sitä ryyppäämistä kirjassa
kuvattiin hartaasti. Tsukiko ja Sensei viettivät aikaa yhdessä ja
sananmukaisesti joivat sakea ja olutta niin kauan, että olivat juovuksissa ja
muisti meni ja jopa sammuivat. Tästä ryyppy-ystävyydestä kehittyi sitten
lopulta muutakin.
Kirjailija on nostanut esille suuren ikäeron ja ikä-ihmisten
oikeuden rakastaa. Lisäksi esille nousee naisiin kohdistuvat odotukset ja hiljaiset kulttuuriin sidotut säännöt. Kirjan
hienoutta ei vähennä sen alkoholinhuuruinen tarina, sillä ymmärrän mitä
kirjailija haluaa sillä ilmaista. Alkoholi kuuluu japanilaiseen kulttuuriin
tiukasti, mutta naisten ei sovi sitä nauttia. Ilmeisesti kirjailija haluaa
nostaa nämä molemmat kuviot esille. Luulen, että jos kirjasta tehtäisiin
elokuva, se olisi hyvin surkuhupaisa esitys ja kirjan hienous voisi kärsiä siitä.
Kirja on surumielisen hieno ja rakkauden kehityskaaresta on aina ihana lukea.
Jos rakkaussuhde on
tärkeä, kohtele sitä kuin puuntaimea. Ravitse, suojaa lumelta: on tärkeä vaalia
sitä omin käsin. Jos se ei ole merkityksellinen, kannattaa olla kajoamatta ja
antaa sen kuihtua pystyyn.
Hiromi Kawakami, Sensein
salkku *****
Kansi Satu Kontinen
Suom. Raisa Porrasmaa
S&S 2017
s. 243
Sensei no kaban
2001
rakkauskirja
Kivaa, että pidit Kawakamin kirjasta! Alkoholin runsas käyttö hieman hätkäytti tässä kirjassa, vaikka ihan sivistyneeltä lasin kallistelulta homma sentään vaikutti meikäläiseen menoon verrattuna. Hieno kirja joka tapauksessa.
VastaaPoistaOlihan se todella hurjaa se alkoholin käyttö, mutta pääsin siitä ohi. Ajattelin, että nyt on tärkeämmät asiat esillä: vanhuus, yksinäisyys, rakkaus. Alkoholi oli ystävän, rakkaan tai perheen korvike. Tyhjän tilan täyttäjä, ajatusten armahtaja. Tässä kirjassa alkoholi ei aiheuttanut surua ja kurjuutta eikä mielipahaa kenellekään läheiselle. Ja uskon lisäksi, että kirjailija halusi tuoda esille japanilaisten kovan viinan juomisen. Ehkäpä vähän shokeerata.
PoistaHieno kirja <3
Tämä oli minusta hurmaava. Tsukikon ja Sensein rakkaus liikutti ja japanilainen kulttuuri ja tavat siinä ympärillä <3
VastaaPoistaJotakin hirmuisen viehättävää tässä kirjassa on ja rakkaustarinan kehittymistä on aina ilo seurata. Japanilaisuus oli kyllä plussaa tälle tarinalle.
Poista<3
Minä olen nyt tätä pariin otteeseen yrittänyt aloittaa ja en pääse alkua pidemmälle. Vähän pelottaakin tuo kuvailujen määrä ja seesteisyys. Mutta ehkäpä joku hetki löydänkin vielä itseni siitä, että tarina tuntuu jo oikealta. Nyt pitäisi saada jotain menevämpää, enkä oikein keksi mitä lukisin. Näin käy aina kun lukee jonkun pidemmän kirjan, grr.
VastaaPoistaMinulle kävi päinvastoin eli ihastuin kirjan maailmaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirjassa oli niin paljon eri hienouksia ja tietysti itse japanilaisuus, johon en ole juuri tutustunut aiemmin paitsi tietysti Murakamin kirjoissa.
PoistaMiten olisi hyvä dekkari! Clare Macintoshin Minä näen sinut dekkaria voisin suositella. On kuule menevä dekkari.
Minulla on tämä varauksessa kirjastosta, ja odotan jo, että pääsen lukemaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.
VastaaPoistaUskon, että pidät tästä kirjasta kovasti.
PoistaLukuiloa <3
Tyylipuhdasta ja herkkää japanilaista. Samalla vahvaa ja haurasta. Salkku, johon kannatti kurkistaa:)
VastaaPoistaOi miten kauniisti poimit kirjan vivahteet esille. Olen kuule täysin samaa mieltä siinä, että tähän salkkuun kannatti kurkistaa :)
PoistaAi että tykkään näistä esittelyistä joista huokuu lukijan tyytyväisyys tarinaan - eli siis sinun 🙂
VastaaPoistaSanoja ja nimiä on mukava maistella: tatami, sensei, Tsukiko... ♥ Minulla oli yksi englannin oppilas, karaten harrastaja, joka kutsui minua nimellä sensei 😀
Japanilaisuus on viehättävää kirjoissa. Ihanaa tiistaipäivää kuviteltujen kirsikkapuiden katveessa. Sayonara 💕
Kiitos Rita <3
PoistaTykkään japanilaisuudesta kirjoissa ja puutarhoissa. Sayonara 💕
Onko kukaan teistä lukenut Yasunari Kawabatan tuotantoa. Luin kauan sitten Tuhat kurkea ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen herkkyydellään ja runollisuudellaan. Kawabatalla on kyky kertoa paljon vähäisellä sivumäärällä.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä. Pitää laittaa Tuhat kurkea lukulistalle :)
PoistaOletteko lukeneet Katzuo Ishiguron teoksia? Niitä on myös filmattu erittäin onnistuneesti; Remains of the Day. Aloitin lukea Ishiguron Never Let Me Go/ Alles was wir geben mussten. Hänen tyylinsä on loistavaa, mutta tarina on järkyttävä.
VastaaPoistahttps://kirjasahkokayra.blogspot.com/2017/11/kazuo-ishiguro-ole-luonani-aina.html
PoistaOlen lukenut ja blogannut Ishiguron Ole luonani aina teoksesta. Olen myös katsonut kirjasta tehdyn elokuvan. Hieno ja erikoinen dystopia.Todella järkyttävä.
Kawakamin teoksesta tulee mieleeni Haruko Murakami. Hänen tyylinsä on myös hiljaista ja hienovireistä. Tarinoissa on surrealistisia elementtejä. Viisi nuorta ystävystä joutuvat erilleen koulun päättymisen jälkeen. Päähenkilö lähtee opiskelemaan ja tutustuu nuoreen naiseen, jonka kanssa hän analysoi ystävyyden luonnetta.
VastaaPoistaKiitos vertauksesta. Blogistani löytyy kaksi Murakamin teosta, Norwegian Wood ja Värittömän miehen vaellusvuodet. Ensinnä mainittu on mieluisampi kirja ja olen katsonut myös siitä tehdyn hienon ja koskettavan elokuvan. Kerrotko kommentissasi Värittömän miehen vaellusvuosista?
PoistaOlet oikeassa. Vastasin niin innokkaasti, että teoksen nimi jäi mainitsematta. En ollut vielä lukenut Murakamia, mutta mielenkiintoni heräsi jo ensimmäistä sivua lukiessani. Päähenkilö syrjäytyy ystäväpiiristään, eikä ymmärrä, miksi näin on käynyt. Kunnes hänen vaimonsa kannustaa häntä etsimään kadonneet ystävät ja selvittämään heidän motiivinsa. Mielenkiintoinen juoni. R
VastaaPoistaMinustakin juoni oli mielenkiintoinen, mutta tarina itsessään jäi aika haaleaksi lukukokemukseksi. Tykkäsin tosi paljon Norwegian Wood kirjasta, joka on yksi lempikirjoistani.
Poista