sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hiromi Kawakami: Sensein salkku


Virallisesti hänen nimensä oli Harutsuna Matsumoto, mutta minä kutsuin häntä vain opettajaksi eli Senseiksi.

Näillä sanoilla alkaa japanilaisen Hiromi Kawakamin Sensein salkku teos. Teos on kuvaus ystävyyden syntymistä, joka kehittyy matkalla syvemmäksi tunteeksi ja lopulta rakkaudeksi. Kirjan minäkertoja on noin nelikymppinen tokiolainen Tsukiko ja Sensei on hänen entinen opettajansa lukioajoilta. Kirjan maailmaan oli kiehtovaa tutustua, sillä kirjassa mm. syödään paljon japanilaisia ruokia, joita en tunne. Kirjan japanilaisia miljöökuvauksia oli myös mielenkiintoista tarkastella, sillä ne poikkesivat suomalaisesta miljööstä mm. tatamit ja fusumat. Kirja oli kuin matka Japaniin, sillä se oli hyvin yksityiskohtainen myös miesten vanhoillisesta suhtautumisesta naiseen ja siihen mitä naisen tulisi tehdä ja mitä nainen ei saisi tehdä.

Tsukiko ilmeisesti poikkeaa ja haluaa poiketa japanilaisesta naisesta. Hän ei ole mennyt naimisiin eikä ole perustanut perhettä. Tsukiko viettää vähäiset vapaa-aikansa baarissa, kuten miehet ja ryyppää, kuten miehet ryyppäävät, paljon. Töistä hän saattaa lähteä vasta puolen yön tietämillä. Tiedän, että Japanissa työpäivät ovat todella pitkiä, mutta ihmettelen sitä, että toimistotyöt voivat kestää jopa puoleen yöhön. Sitä ryyppäämistä kirjassa kuvattiin hartaasti. Tsukiko ja Sensei viettivät aikaa yhdessä ja sananmukaisesti joivat sakea ja olutta niin kauan, että olivat juovuksissa ja muisti meni ja jopa sammuivat. Tästä ryyppy-ystävyydestä kehittyi sitten lopulta muutakin.

Kirjailija on nostanut esille suuren ikäeron ja ikä-ihmisten oikeuden rakastaa. Lisäksi esille nousee naisiin kohdistuvat odotukset ja  hiljaiset kulttuuriin sidotut säännöt. Kirjan hienoutta ei vähennä sen alkoholinhuuruinen tarina, sillä ymmärrän mitä kirjailija haluaa sillä ilmaista. Alkoholi kuuluu japanilaiseen kulttuuriin tiukasti, mutta naisten ei sovi sitä nauttia. Ilmeisesti kirjailija haluaa nostaa nämä molemmat kuviot esille. Luulen, että jos kirjasta tehtäisiin elokuva, se olisi hyvin surkuhupaisa esitys ja kirjan hienous voisi kärsiä siitä. Kirja on surumielisen hieno ja rakkauden kehityskaaresta on aina ihana lukea.

Jos rakkaussuhde on tärkeä, kohtele sitä kuin puuntaimea. Ravitse, suojaa lumelta: on tärkeä vaalia sitä omin käsin. Jos se ei ole merkityksellinen, kannattaa olla kajoamatta ja antaa sen kuihtua pystyyn.

Hiromi Kawakami, Sensein salkku *****
Kansi Satu Kontinen
Suom. Raisa Porrasmaa
S&S 2017
s. 243
Sensei no kaban 2001
rakkauskirja

20 kommenttia:

  1. Kivaa, että pidit Kawakamin kirjasta! Alkoholin runsas käyttö hieman hätkäytti tässä kirjassa, vaikka ihan sivistyneeltä lasin kallistelulta homma sentään vaikutti meikäläiseen menoon verrattuna. Hieno kirja joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se todella hurjaa se alkoholin käyttö, mutta pääsin siitä ohi. Ajattelin, että nyt on tärkeämmät asiat esillä: vanhuus, yksinäisyys, rakkaus. Alkoholi oli ystävän, rakkaan tai perheen korvike. Tyhjän tilan täyttäjä, ajatusten armahtaja. Tässä kirjassa alkoholi ei aiheuttanut surua ja kurjuutta eikä mielipahaa kenellekään läheiselle. Ja uskon lisäksi, että kirjailija halusi tuoda esille japanilaisten kovan viinan juomisen. Ehkäpä vähän shokeerata.

      Hieno kirja <3

      Poista
  2. Tämä oli minusta hurmaava. Tsukikon ja Sensein rakkaus liikutti ja japanilainen kulttuuri ja tavat siinä ympärillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin hirmuisen viehättävää tässä kirjassa on ja rakkaustarinan kehittymistä on aina ilo seurata. Japanilaisuus oli kyllä plussaa tälle tarinalle.

      <3

      Poista
  3. Minä olen nyt tätä pariin otteeseen yrittänyt aloittaa ja en pääse alkua pidemmälle. Vähän pelottaakin tuo kuvailujen määrä ja seesteisyys. Mutta ehkäpä joku hetki löydänkin vielä itseni siitä, että tarina tuntuu jo oikealta. Nyt pitäisi saada jotain menevämpää, enkä oikein keksi mitä lukisin. Näin käy aina kun lukee jonkun pidemmän kirjan, grr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi päinvastoin eli ihastuin kirjan maailmaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirjassa oli niin paljon eri hienouksia ja tietysti itse japanilaisuus, johon en ole juuri tutustunut aiemmin paitsi tietysti Murakamin kirjoissa.
      Miten olisi hyvä dekkari! Clare Macintoshin Minä näen sinut dekkaria voisin suositella. On kuule menevä dekkari.

      Poista
  4. Minulla on tämä varauksessa kirjastosta, ja odotan jo, että pääsen lukemaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät tästä kirjasta kovasti.

      Lukuiloa <3

      Poista
  5. Tyylipuhdasta ja herkkää japanilaista. Samalla vahvaa ja haurasta. Salkku, johon kannatti kurkistaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kauniisti poimit kirjan vivahteet esille. Olen kuule täysin samaa mieltä siinä, että tähän salkkuun kannatti kurkistaa :)

      Poista
  6. Ai että tykkään näistä esittelyistä joista huokuu lukijan tyytyväisyys tarinaan - eli siis sinun 🙂

    Sanoja ja nimiä on mukava maistella: tatami, sensei, Tsukiko... ♥ Minulla oli yksi englannin oppilas, karaten harrastaja, joka kutsui minua nimellä sensei 😀

    Japanilaisuus on viehättävää kirjoissa. Ihanaa tiistaipäivää kuviteltujen kirsikkapuiden katveessa. Sayonara 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Tykkään japanilaisuudesta kirjoissa ja puutarhoissa. Sayonara 💕

      Poista
  7. Onko kukaan teistä lukenut Yasunari Kawabatan tuotantoa. Luin kauan sitten Tuhat kurkea ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen herkkyydellään ja runollisuudellaan. Kawabatalla on kyky kertoa paljon vähäisellä sivumäärällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuvinkistä. Pitää laittaa Tuhat kurkea lukulistalle :)

      Poista
  8. Oletteko lukeneet Katzuo Ishiguron teoksia? Niitä on myös filmattu erittäin onnistuneesti; Remains of the Day. Aloitin lukea Ishiguron Never Let Me Go/ Alles was wir geben mussten. Hänen tyylinsä on loistavaa, mutta tarina on järkyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2017/11/kazuo-ishiguro-ole-luonani-aina.html
      Olen lukenut ja blogannut Ishiguron Ole luonani aina teoksesta. Olen myös katsonut kirjasta tehdyn elokuvan. Hieno ja erikoinen dystopia.Todella järkyttävä.

      Poista
  9. Kawakamin teoksesta tulee mieleeni Haruko Murakami. Hänen tyylinsä on myös hiljaista ja hienovireistä. Tarinoissa on surrealistisia elementtejä. Viisi nuorta ystävystä joutuvat erilleen koulun päättymisen jälkeen. Päähenkilö lähtee opiskelemaan ja tutustuu nuoreen naiseen, jonka kanssa hän analysoi ystävyyden luonnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertauksesta. Blogistani löytyy kaksi Murakamin teosta, Norwegian Wood ja Värittömän miehen vaellusvuodet. Ensinnä mainittu on mieluisampi kirja ja olen katsonut myös siitä tehdyn hienon ja koskettavan elokuvan. Kerrotko kommentissasi Värittömän miehen vaellusvuosista?

      Poista
  10. Olet oikeassa. Vastasin niin innokkaasti, että teoksen nimi jäi mainitsematta. En ollut vielä lukenut Murakamia, mutta mielenkiintoni heräsi jo ensimmäistä sivua lukiessani. Päähenkilö syrjäytyy ystäväpiiristään, eikä ymmärrä, miksi näin on käynyt. Kunnes hänen vaimonsa kannustaa häntä etsimään kadonneet ystävät ja selvittämään heidän motiivinsa. Mielenkiintoinen juoni. R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin juoni oli mielenkiintoinen, mutta tarina itsessään jäi aika haaleaksi lukukokemukseksi. Tykkäsin tosi paljon Norwegian Wood kirjasta, joka on yksi lempikirjoistani.

      Poista