Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Virallisesti hänen nimensä oli Harutsuna Matsumoto, mutta minä kutsuin häntä vain opettajaksi eli Senseiksi.

Näillä sanoilla alkaa japanilaisen Hiromi Kawakamin Sensein salkku teos. Teos on kuvaus ystävyyden syntymistä, joka kehittyy matkalla syvemmäksi tunteeksi ja lopulta rakkaudeksi. Kirjan minäkertoja on noin nelikymppinen tokiolainen Tsukiko ja Sensei on hänen entinen opettajansa lukioajoilta. Kirjan maailmaan oli kiehtovaa tutustua, sillä kirjassa mm. syödään paljon japanilaisia ruokia, joita en tunne. Kirjan japanilaisia miljöökuvauksia oli myös mielenkiintoista tarkastella, sillä ne poikkesivat suomalaisesta miljööstä mm. tatamit ja fusumat. Kirja oli kuin matka Japaniin, sillä se oli hyvin yksityiskohtainen myös miesten vanhoillisesta suhtautumisesta naiseen ja siihen mitä naisen tulisi tehdä ja mitä nainen ei saisi tehdä.

Tsukiko ilmeisesti poikkeaa ja haluaa poiketa japanilaisesta naisesta. Hän ei ole mennyt naimisiin eikä ole perustanut perhettä. Tsukiko viettää vähäiset vapaa-aikansa baarissa, kuten miehet ja ryyppää, kuten miehet ryyppäävät, paljon. Töistä hän saattaa lähteä vasta puolen yön tietämillä. Tiedän, että Japanissa työpäivät ovat todella pitkiä, mutta ihmettelen sitä, että toimistotyöt voivat kestää jopa puoleen yöhön. Sitä ryyppäämistä kirjassa kuvattiin hartaasti. Tsukiko ja Sensei viettivät aikaa yhdessä ja sananmukaisesti joivat sakea ja olutta niin kauan, että olivat juovuksissa ja muisti meni ja jopa sammuivat. Tästä ryyppy-ystävyydestä kehittyi sitten lopulta muutakin.

Kirjailija on nostanut esille suuren ikäeron ja ikä-ihmisten oikeuden rakastaa. Lisäksi esille nousee naisiin kohdistuvat odotukset ja  hiljaiset kulttuuriin sidotut säännöt. Kirjan hienoutta ei vähennä sen alkoholinhuuruinen tarina, sillä ymmärrän mitä kirjailija haluaa sillä ilmaista. Alkoholi kuuluu japanilaiseen kulttuuriin tiukasti, mutta naisten ei sovi sitä nauttia. Ilmeisesti kirjailija haluaa nostaa nämä molemmat kuviot esille. Luulen, että jos kirjasta tehtäisiin elokuva, se olisi hyvin surkuhupaisa esitys ja kirjan hienous voisi kärsiä siitä. Kirja on surumielisen hieno ja rakkauden kehityskaaresta on aina ihana lukea.

Jos rakkaussuhde on tärkeä, kohtele sitä kuin puuntaimea. Ravitse, suojaa lumelta: on tärkeä vaalia sitä omin käsin. Jos se ei ole merkityksellinen, kannattaa olla kajoamatta ja antaa sen kuihtua pystyyn.

Hiromi Kawakami, Sensein salkku *****

Kansi Satu Kontinen

Suom. Raisa Porrasmaa

S&S 2017

s. 243

Sensei no kaban 2001

rakkauskirja

Marikan bloggaus 

Riitan bloggaus