Murhe painaa minua, olen
kuin autio huoltoasema talvella. Sama juttu kuin aina kun minulla on
syntymäpäivä, raskas alakulo iskee minuun kuin trooppinen sadekuuro
muistellessani isää, äitiä, ystäviäni ja loputtomiin jatkuvia juhlia puutarhan
perällä suolistetun krokotiilin äärellä…
Heti
ensimmäisistä lauseista rakastuin tähän ranskalais-burundilaisen Gaël Fayen
esikoisromaaniin Pienen pieni maa.
Solahdin lumoutuneena Afrikkaan mangopuiden alle maistelemaan herkullisen
meheviä mangoja, joita kirjan päähenkilö 11-vuotias Gaby poimi puista
ystäviensä kanssa, no varastivat lähitalojen pihapuista. Olisin joutunut
pulittamaan jonkun pennosen mangosta, mutta pojilla oli tarvetta rahoille. Oli
vain niin uskomattoman kuuma, mutta lisää kuumuutta oli luvassa… ja sota.
Gabyn
isä oli ranskalainen ja äiti ruandalainen. Äidin perhe oli jo pitkään asunut
pakolaisena Burundissa. Gaby tunsi kuitenkin Burundin omaksi kotimaakseen,
koska oli syntynyt ja asunut koko ikänsä siskonsa kanssa siellä. Äiti halusi
muuttaa Ranskaan asumaan, mutta isä halusi asua Afrikassa. Äiti pelkäsi uutta
sotaa, sillä aiemmassa sodassa hänen veljensä kuoli, mutta paljon pahempaa oli
luvassa, sillä hutut alkoivat teurastaa tutseja. Voiko sota olla ulkonäöstä
kiinni, miettii Gaby.
Kirjassa
eletään 90-lukua, lukua joka oli veristä aikaa tutsi-heimoille afrikkalaisissa
valtioissa. Myös presidenttien päät putoilivat vinhaa vauhtia viidakkoveitsien
terän värjäytyessä punaiseksi. Rauhan aika muuttui epävarmuudeksi ja sodiksi.
Ihmiset muuttuivat ystävistä vihollisiksi. Ilotulitukset muuttuivat aseiden
tulituksiksi. Elävät muuttuivat kuolleiksi. Kadonneet muuttuivat haudatuiksi.
Lopulta Gaby ja hänen siskonsa lennätettiin Ranskaan isän jäädessä Afrikkaan.
Äiti oli jo aiemmin kadonnut.
Huolimatta
kirjan sota-aiheesta, rakastuin Ranskassa vuodesta 1995 pakolaisena asuneen muusikon ja kirjailijan runolliseen tarinankerrontatyyliin,
joka pystyi kertomaan historiallisia faktoja hyödyksikäyttämällä pysäyttävän
ja samalla surumielisen tarinan, joka kertoo meille afrikkalaisuudesta ja
Afrikasta sekä muistoista ja toiveista sekä uskollisuudesta rakkaimpiamme
kohtaan. Synnyinmaa on syvällä sydämessämme aina. Upea kirja.
Öisissä unissani kuljen
kadonneessa maassa ja kuulen riikinkukkojen laulua puutarhasta ja muessinin
rukouskutsun kaukaisuudesta.
Gaël Faye, Pienen pieni maa *****
Suom.
Einari Aaltonen
LIKE
2018
s.
217
Petit pays 2016
Minäkin rakastuin tähän romaaniin heti ensimmäisistä lauseista lähtien. Se kuvasi niin kauniisti Gabyn rakasta kotimaata ja hänen onnellista lapsuuttaan - niin julmasti kuin se idylli lopulta särkyikin... mutta hieno kirja ehdottomasti!
VastaaPoistaHienoa että pidit kirjasta <3
PoistaTämä kirja on koettava itse. Kirjan upeus avautuu tai on avautumatta, mutta minä todella lumouduin.