Gaël Faye: Pienen pieni maa

Murhe painaa minua, olen kuin autio huoltoasema talvella. Sama juttu kuin aina kun minulla on syntymäpäivä, raskas alakulo iskee minuun kuin trooppinen sadekuuro muistellessani isää, äitiä, ystäviäni ja loputtomiin jatkuvia juhlia puutarhan perällä suolistetun krokotiilin äärellä…

Heti ensimmäisistä lauseista rakastuin tähän ranskalais-burundilaisen Gaël Fayen esikoisromaaniin Pienen pieni maa. Solahdin lumoutuneena Afrikkaan mangopuiden alle maistelemaan herkullisen meheviä mangoja, joita kirjan päähenkilö 11-vuotias Gaby poimi puista ystäviensä kanssa, no varastivat lähitalojen pihapuista. Olisin joutunut pulittamaan jonkun pennosen mangosta, mutta pojilla oli tarvetta rahoille. Oli vain niin uskomattoman kuuma, mutta lisää kuumuutta oli luvassa… ja sota.

Gabyn isä oli ranskalainen ja äiti ruandalainen. Äidin perhe oli jo pitkään asunut pakolaisena Burundissa. Gaby tunsi kuitenkin Burundin omaksi kotimaakseen, koska oli syntynyt ja asunut koko ikänsä siskonsa kanssa siellä. Äiti halusi muuttaa Ranskaan asumaan, mutta isä halusi asua Afrikassa. Äiti pelkäsi uutta sotaa, sillä aiemmassa sodassa hänen veljensä kuoli, mutta paljon pahempaa oli luvassa, sillä hutut alkoivat teurastaa tutseja. Voiko sota olla ulkonäöstä kiinni, miettii Gaby.

Kirjassa eletään 90-lukua, lukua joka oli veristä aikaa tutsi-heimoille afrikkalaisissa valtioissa. Myös presidenttien päät putoilivat vinhaa vauhtia viidakkoveitsien terän värjäytyessä punaiseksi. Rauhan aika muuttui epävarmuudeksi ja sodiksi. Ihmiset muuttuivat ystävistä vihollisiksi. Ilotulitukset muuttuivat aseiden tulituksiksi. Elävät muuttuivat kuolleiksi. Kadonneet muuttuivat haudatuiksi. Lopulta Gaby ja hänen siskonsa lennätettiin Ranskaan isän jäädessä Afrikkaan. Äiti oli jo aiemmin kadonnut.

Huolimatta kirjan sota-aiheesta, rakastuin Ranskassa vuodesta 1995 pakolaisena asuneen muusikon ja kirjailijan runolliseen tarinankerrontatyyliin, joka pystyi kertomaan historiallisia faktoja hyödyksikäyttämällä pysäyttävän ja samalla surumielisen tarinan, joka kertoo meille afrikkalaisuudesta ja Afrikasta sekä muistoista ja toiveista sekä uskollisuudesta rakkaimpiamme kohtaan. Synnyinmaa on syvällä sydämessämme aina. Upea kirja.

Öisissä unissani kuljen kadonneessa maassa ja kuulen riikinkukkojen laulua puutarhasta ja muessinin rukouskutsun kaukaisuudesta.

Gaël Faye, Pienen pieni maa *****

Suom. Einari Aaltonen

LIKE 2018

s. 217

Petit pays 2016