Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa

Makuuhuoneeni oli lämmittämättömän itäsiiven perimmäisessä kolkassa omasta halustani, ja viereisessä huoneessa oli edesmenneen isoenoni Tarquin de Lucen laboratorio, joka oli rakennettu kuningatar Viktorian ajalla. Tar-eno oli kuollut yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta hänen laboratoriotaan pidettiin edelleen oikeana kemian ihmeenä – tai olisi pidetty, jos siitä olisi tiedetty.

Kanadalaisen Alan Bradleyn huikean hauskan päähenkilön Flavia de Lucen mukaan nimetyn kirjasarjan kahdeksas dekkari on nimeltään Kolmasti naukui kirjava kissa. Kirjasarjan nimet ovat todella mainioita ja kertovat paljon kirjan sisällöistä. Tykkään myös sarjan kansikuvista. Tämän uusimman kirjan sivuilla tepastelee itseoikeutetusti kirjava kissa hyvin yläluokkaisesti. Kissaa ei haittaa, vaikka huoneessa on ruumis, mutta ei se hätkäytä Flaviaakaan, sillä hän on tottunut nuoresta iästä huolimatta ratkomaan kiperiä rikoksia ja murhia. Tällä kertaa murhamysteerin ratkaisuun on runsaasti aikaa, sillä Flavian isä on sairaalassa, joten Flavialla on vapauksia toimia niin kuin toimii – hyvin itsenäisesti.

Juuri kun olin kehumassa itseäni siitä miten järkevästi osasin toimia, ruumiin suunnalta alkoi kuulua rapinaa. Käännähdin ympäri ja näin, että ruumis liikkui. Hyvä etten luonut nahkaani. Ruumiin kädet liikkuivat hitaasti minua kohti. Itse asiassa koko kuollut ruumis oli liikkeessä.

Edellinen sarjan kirja Nokisen tomumajan arvoitus kertoi Flavian matkasta sisäoppilaitokseen Kanadaan, ja tietysti Flavian eteen tupsahti sielläkin ruumis. Koulu oli sama mitä myös Flavian äiti oli käynyt nuoruudessaan. Kuinka ollakaan Flavian opinnot loppuivat lyhyeen ja hän lähti paluumatkalle Englantiin. Tämän uusimman kirjan alussa Flavia yrittää sopeutua takaisin kotiympyröihin, ja vasta ruumiin löytyminen ja salapoliisityön aloittaminen saa Flavian tuntemaan olonsa kotoisaksi. Flavia ei ole tavannut äitiään elävänä sen koommin, kun äiti lähti seikkailemaan Flavian ollessa taaperoikäinen. Isä on kasvattanut Flavian yhdessä hänen siskojensa Feelyn ja Daffyn kanssa. Siskot ovat hyvin omalaatuisia ja Flavialla on aina käynnissä sotatila heidän kanssaan. Nyt kotona odottaa myös nuorempi serkkutyttö, johon Flavia ei ole vielä tottunut. Serkku vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Flaviakin.

Mitä minulle oli tapahtumassa? Mikä vieras olento oli ottanut vallan minun suussani? Olinko joutunut elokuvissa silloin tällöin esiintyvän luikertelijan valtaan: sellaisen joka lymyilee keuhkoissa ja syö aivoja?

Huippuälykäs Flavia ratkaisee kuin ratkaiseekin kirjan kimurantin palapelin ja kertoo rikoksista yhteenvetonsa komisario Hewitt´lle. Kanadan matka on selvästi tuonut Flavian olemukseen nuoren tytön piirteitä ja käytös on hieman kesyyntynyt aiemmista kirjoista. Itsepäinen Flavia osaa tällä kertaa hyvin kätkeä kuohuvat tunteensa. Salaisuudet ovat omiaan Flavian aivoille ja paras asento ratkaista mysteerejä on pää alaspäin ja jalat seinällä. Alan Bradleyn kirjojen päähenkilö Flavia de Luce ratkaisee rikokset nokkeluudellaan nopeammin kuin rikolliset ehtivät pötkiä pakoon.  Miau!

Alan Bradley, Kolmasti naukui kirjava kissa *****

Suom. Maija Heikinheimo

Bazar 2018

s. 363

Thrice the Brinded Cat Hath Mew´d 2017

Salapoliisiromaani

Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä 
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa 
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus

Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa