torstai 8. maaliskuuta 2018

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia


Kaikki vihasivat Pappaa – paitsi varmaan Mamie ja minä. Pappa joi joka ilta itsensä humalaan ja muuttui häijyksi. Siitä tuli julma ja epäreilu ja koppava. Se oli jonkin riidan päätteeksi ampunut John-enolta toisen silmän ja häpäissyt ja nöyryyttänyt äitiä koko äidin elämän ajan. Äiti ei puhunut Papalle eikä edes suostunut menemään Papan lähelle, koska se oli niin sottainen, tiputteli ruokaa ja jätti märkiä tupakantumppeja ympäriinsä.

Amerikkalaisen Lucia Berlinin (1936-2004) novellikirja Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia sisältää arkirealismia ja pudottaa sopivan tasaiseen tahtiin maan päälle kummastelemaan elämää puolelta toiselle. Kirjailijan vahvuus näkyy hänen loistavasta taidosta yhdistellä erilaisia lauseita, jotka sisältävät ajatusten lentoa paikasta a paikkaan y ja kaikkea siltä väliltä. Novellit ovat riemastuttavia tai osa novelleista riemastuttaa, osa surettaa, osa kertoo hänen omasta elämästä ja osa laittaa miettimään, että onko tämäkin kirjailijan omasta elämästä. Ehkä hän on liioittelun mestari, mutta hyvä sellainen. Novellit sisältävät mustaa huumoria ja osoittavat miten hurmaavasti jopa vakavista asioista voi kirjoittaa.

Työtä tehdessä Pappa lauloi, ja puoliksi palaneet savukkeet sytyttivät usein vahakokkareita tai karamellipapereita palamaan. Pappa sammutti palot kaatamalla kahvia liekkeihin, niin että kipsistä pehmyt lattia värjäytyi syvän tummanruskeaksi.

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia sisältää 25 novellia ja ne on koottu yhteen useammasta eri novellikirjasta. Tähän bloggaukseen olen lainannut otteita novellista Tohtori H.A. Moynihan. Kirjailija kertoo novellissa lapsuudestaan ja ajastaan, jolloin he äidin kanssa asuivat isoisän ja isoäidin luona. Kirjailijan isoisä oli hammaslääkäri ja novellin mukaan aikamoinen despootti, sottapytty ja jopa alkoholin liikakäyttäjä. Novelli ampuu mustalla huumorilla ja sitä on riemukasta lukea, vaikka samalla odotetaan isoäidin kuolemaa. Kirjailija ei tuomitse eikä kritisoi, mutta novellilla on syvempikin merkitys hänen liialliselle alkoholinkäytölleen, johon lapsuusaika jätti mallin, jota seurata. Suvun muutkin jäsenet ja ystäväpiiri harrastivat juhlintaa ja juomista. Juominen tulee esille mm. novelleista Angelin pesula, Tähtiä ja pyhimyksiä, Ensi kertaa katkolla,  Tiikerinpuremia, Kulkukoirat ja Kaikki karkaa käsistä.

Pappa nauroi. Se pani viskipullon ja tupakat tarjottimelle, sytytti tupakan ja kaatoi Jack Daniel´sia pahvimukiin. Sitten se kävi potilastuoliin istumaan. Minä säädin lamppua, sidoin Papalle suojaliinan kaulaan ja pumppasin tuolia ylemmäs ja enemmän kallelleen.

Kaikki karkaa käsistä novellissa kirjailija kertoo päivistään alkoholistina. Viinaa oli saatava heti kun heräsi ja rahaa oli löydyttävä siihen, että pää oli sekaisin. Uskon, että kirjoittaminen on ollut kirjailijan elämälle terapeuttista, kun kirjoittaa rehellisesti siitä mitä on tehnyt. Neljän pojan yksinhuoltajana murheiden hukuttaminen viinaan on surullista luettavaa. Oman pojan yrityksestä pitää äiti raittiina on kurjaa lukea, mutta uskon, että sen kirjoittaminen tarinaksi on ollut viiltävän vaikeaa.

Lucia Berlin taisteli melkein koko ikänsä alkoholismia vastaan ja loppuvuosinaan hän lopulta raitistui. Elämäntyönsä Lucia Berlin teki kirjailijana ja luovan kirjoittamisen opettajana, jossakin vaiheessa hän elätti itsensä ja poikansa siivoojana ja vastaanottoapulaisena. Lucia Berlinin novellit ovat runsaita kuin kirjailijan elämä itse. Lue ja nauti.

Minua pelotti, ja mietin syyllistyinkö murhaan, jos Pappa kuolisi kun kiskon hampaita.

Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia *****
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co 2017
s. 293
A Manual for Cleaning Women: Selected Stories 2015

 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin tykkäsin minäkin. Jokaisessa novellissa oli jokin hieno jippo mikä teki siitä ikimuistoisen.

      Poista