Kirjailija Nora Shaw sai viestin kaukaa menneisyydestä,
sillä hänet kutsuttiin kouluaikaisen parhaan ystävän polttareihin. Eipä Nora
tiennyt minkälaiseen soppaan sekaantui, kun lupautui mukaan polttareihin. Häntä
vaivasi vain yksi asia: miksi hänet kutsuttiin kymmenen vuoden hiljaiselon
jälkeen? Polttarit oli aikomus pitää Synkän
metsän siimeksessä marraskuisena viikonloppuna keskellä ei mitään
lasitalossa, jossa ei ollut edes verhoja.
Nora jakoi huoneensa ystävänsä Ninan kanssa, joka oli
pysynyt ystävänä myös sen kymmenen vuoden ajan, minkä Nora oli ollut pois
kotiseudultaan. Poislähtemisen takana oli ikävä tapahtuma, joka jätti surun ja
murheen Noran elämään. Siihenkin ongelmaan tuli ratkaisu kyseisen viikonlopun
aikana. Tervetuloa Claren polttareihin!
Minun huomioni
kiinnittyi kuitenkin johonkin aivan muuhun kuin puhelimeen. Kolhon, pelkistetyn
takan yläpuolella oli nimittäin jotakin vielä huonommin ympäristöön sopivaa:
kiiltävä haulikko, joka lepäsi seinään porattujen puisten tappien päällä.
Näytti siltä kuin se olisi tuotu siirrännäisenä jostain maaseudun pubista.
Olikohan se oikea?
Jossakin vaiheessa pelottavien tapahtumien aikana, haulikko
tulee esille jollakin tavalla. Brittiläisen Ruth Waren esikoistrilleri Synkän metsän siimeksessä osoitti
kirjailijan taidot uutena kirjailijalahjakkuutena. Synkän metsän siimeksessä on
lasitalo, johon kyllä uskoo sisältyvän jonkinlaisen rikostilanteen. Talo on
kuin näyttämö ja tulevan draaman kirjoittaja on suunnitellut kohteen,
murhatavan ja syyllisen todella tarkkaan. Ja mikähän on motiivi, sekin selviää
kirjan lopussa.
Nora Shaw kirjoittaa kuinkas muutenkaan, dekkareita, joten
hänellä on aika vilkas mielikuvitus. Mielikuvitus saa lisäväriä ulos
lumihankeen ilmestyvistä jäljistä, joita ei ainakaan polttareihin osallistuvat
tunnusta jättäneen. Kirjaa kerrotaan kahdessa tasossa eli polttareiden aikana
ja niiden jälkeen, kun Nora makaa sairaalassa muistinsa menettäneenä.
Dekkareissa ja trillereissä tulee mietittyä tarinan
henkilöistä, että kukahan mahtaa olla murhan suunnittelija. Kirjan tapahtumat
yleensä lisäävät mielenkiintoa ratkaista murhaaja, ennen kuin tarina loppuu.
Tässä kirjassa se oli yllättävän helppoa, sillä kirjailija johdatteli oikeaan
ratkaisuun. Loppuhuipennus hiukan lässäytti tarinaa, mutta kyllähän tämä oli ihan
viihdyttävä trilleri, jota en suosittele luettavaksi yksin ollessa synkän
metsän siimeksessä marraskuun pimeydessä.
Ruth Ware, Synkän metsän siimeksessä ***
Suom. Oona Nyström
Otava 2017
s. 361
Minusta tämä oli hieman kömpelö jännäri. Alku oli hidas ja juoni tarpeettoman epäuskottava.
VastaaPoistaSuomalaisen silmin metsän keskellä oleva lomamökki on ihana paikka, tietysti siihen tarvitaan vesistöä vierelle. Pelkäsin ensialkuun saaristossa olevaa mökkiämme, ja olin ennemmin ulkosalla kuin sisällä. Ja sanoin, että en ole siellä koskaaan yksin. No joo olen ollut yksin jo monet kerrat, enkä pelkää enää. Vanhat luurangot on siivottu vintiltä ulos.
PoistaVoin siis tunnustaa olevani epäluuloinen juuri yksinäisiä mökkejä kohtaan, joten paikan valinta oli hyvä. Synkkä metsä loi lisätehoja, samoin ahdistunut dekkarikirjailija päähenkilönä.
Mielestäni tämä esikoiskirja antoi hyviä lupauksia tuleville trillereille :)
Yksinäinen mökki metsän keskellä on minustakin pelottava. Ehkä tätä dekkaria voisi harkita luettavaksi.
VastaaPoistaMinulla on aina ollut levoton mielikuvitus ja niitä jännityselementtejä löytyy herkästi varsinkin pimeään aikaan ja yksinäisissä paikoissa.
PoistaLukuiloa ☺
Kirja löytyy vanhempieni kirjahyllystä ja äitini on jo lukenut sen. Hän piti teoksesta, ja kirjoituksesi lisäsi myös mielenkiintoani. Jossain vaiheessa aion tarttua tähän, vaikken tiedäkään, milloin sen teen.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä, että äitisi tykkäsi tästä trilleristä. Siinä on monta hyvää tehokeinoa hyväksi viihdekirjaksi esim. se ei ole liian väkivaltainen.
Poista