Vaatteiden ja korujen
lisäksi arvostin elämässä kahta muuta asiaa: lääkäreitä ja julkkiksia.
Kunnioitin heitä heidän valkoisten takkiensa ja pitkien limusiiniensa vuoksi.
Tiesin varmuudella, että halusin olla isona joko lääkäri tai julkkis.
Ideaalitapauksessa näyttelisin lääkäriä tv-sarjassa.
Yhdysvaltalaisen Augusten Burroughsin omaelämäkerralliset
muistelmat lapsuudesta ja nuoruudesta kirjassa Juoksee saksien kanssa sisältävät sekä viiltäviä että hullunkurisia
muistoja ajalta, jolloin hänen äitinsä luovutti Augustenin psykiatrinsa
huollettavaksi. Psykiatri oli lääkärikoulutuksen saanut tohtori Finch, jonka
antama hoito ei näyttänyt aina oikein luotettavalta Augustenin ja ulkopuolisten
silmissä. Tohtori Finch oli kuitenkin aina valmis tulemaan potilaidensa luokse,
mutta välillä hän lähetti tyttärensä Hopen, joka toimi vastaanottoavustajana
isänsä toimistolla, joka teki alustavat määritykset hoidon tarpeesta, hm.
Mielenkiintoista. Kirja on hauska ja makaaberi. Tutustuin kirjaan Jassun blogissa.
Tohtori Finchin perhe, jonka luona Augusten asusti melkein
koko ajan, oli omalaatuinen sekoitus luovaa hulluutta ja rajattomuutta.
Perheenjäsenet elivät omien luontaisten vaistojensa ja halujensa plus himojensa
sekamelskassa ilman sääntöjä tai järjestystä. Osa perheenjäsenistä oli
muuttanut omilleen, osa oli järki-ihmisiä, eikä sietänyt talon tapahtumia eikä
omintakeisia kokeiluja ja projekteja, joita sai tehdä vapaasti esim. hakata
keittiön sisäkaton alas. Alun kauhistelujen jälkeen, sillä Augusten oli aiemmin siisti
poika, ja tohtori Finchin koti oli kaikkea muuta kuin siisti, Augusten tottui
siihen, että kukaan ei kontrolloinut hänen tekemisiään, päinvastoin. Augusten
sai runsaasti apua tekemällä kaiken luovasti ja hullusti, mutta ihme kyllä
sekin ahdisti.
Valmistautuessani
tulevaisuuteen maailmanluokan hiusmuotoilijana narrasin talon asukkaita ja
tiettyjä potilaita antamaan minun leikata heidän hiuksensa. Kuten kävi ilmi,
minulla oli oikeasti kykyjä.
Augusten tottui jo pienestä asti äitinsä
mielenterveysongelmiin, ja tohtori Finch oli ollut jo vuosia äidin terapeuttina.
Välillä terapiaistunnot kestivät tuntikausia. Augusten tottui istumaan
vastaanottohuoneessa, sairaalan osastoilla ja käytävillä sekä lopulta tohtori
Finchin kotona, kun äiti oli siellä terapiassa. Vanhempien riitaisan avioliiton
ja eron jälkeen äiti koki itsensä voimattomaksi kasvattajaksi, eikä isä ollut ottanut
minkäänlaista yhteyttä poikaansa. Augusten sai uuden kodin tohtori Finchin
perheen parissa.
Tohtori Fincillä oli omalaatuinen suhde potilaisiinsa ja
perheeseensä. Osa potilaista nimittäin asui hänen kotonaan. Hän oli adoptoinut
yhden miespuolisen potilaansa ja hänen ja Augustenin välille syttyi romanssi
Augustenin ollessa vain 13v. ja toisen osapuolen ollessa yli 30v. Seksielämän
aloittaminen ei ollut mukavimmasta päästä, mutta Burroughs kirjoittaa
aiheesta vapautuneesti ja syyttämättä. Suhde loppui raastaviin riitoihin ja toisen
osapuolen katoamiseen. Mutta kaihertava tunne jäi jonnekin Augustenin sydämen
seutuville.
Juoksee saksien
kanssa sisältää useita teemoja, joista päällimmäisenä on Augustenin
kasvukertomus sijaisperheessä. Äidin mielenterveys on kirjassa koko ajan läsnä,
samoin isän kokoinen aukko ja toive siitä, että isä pitäisi hänestä huolta,
eikä olisi niin välinpitämätön. Hylkääminen erotilanteissa on raastavaa.
Tohtori Finch ja hänen kummallinen perheensä ja kotinsa ja
kasvatusperiaatteiden puuttuminen nousevat vahvasti esille kirjan tunnelmista,
joita musta huumori sävyttää sekalaisesti. Tämä on uskomaton kertomus itkun
ja naurun vuoristoradalta.
Augusten Burroughs, Juoksee saksien kanssa ****
Suom. Arto Leivo
Sammakko 2012, toinen pokkaripainos
s. 300
Running With Scissors 2002
ensim. suomennos 2009
Kirjan pohjalta on julkaistu elokuva 2006
Muistelmat
Sinä todella toimit nopeasti! On kyllä taito saada kirjan samaan aikaan hauskan sekä karmean. Osa jutuista oli hyvin uskomattomia.
VastaaPoistaSait kyllä kiinnostumaan tästä kirjasta. Mielenterveys on aihe, joka kiinnostaa minua kovasti, siihen sitten hullunkurinen sijaisperhe ja Augustenkin vaikutti kiinnostavalta persoonalta. Ehkäpä Augusten on käyttänyt välillä kirjailijan luovuutta tekstissään, ainakin tarina on tapahtumia täynnä. Kiinnostaisi lukea jatkokirja tälle tarinalle :)
PoistaKiitos kirjan esittelystä. Kiinnostuin tästä, minuakin mielenterveyteen liittyvät asiat kiinnostavat. Aika metka kansi on kirjassa. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Anneli.
PoistaOlen samaa mieltä kirjan kansikuvasta. Kaiken kaikkiaan hyvin erikoinen kirja.
Mukavaa viikonloppua.
Onpas mielenkiintoisen ristiriitainen kirja! Jos tämä tulee joskus vastaan, voisin ottaa vaikka lukuun. Kiitos Mai taas hyvästä vinkistä! <3
VastaaPoistaOnhan tämä niin ristiriitainen omaelämäkertakirja, että kiinnostuin heti, kun luin Jussin blogiasi. Lue ihmeessä.
PoistaKesäistä lukuisia.
Siisus tätä ennakoivaa tekstin syöttöä. Virheitä pukkaa. Jassun bloggaus.
PoistaEn tuedä ehdinkö lukea, mutta hauska nimi kirjalla!
VastaaPoistaTämä kirja on jotain niin uskomatonta, että suosittelen. Kirjan nimi on mainio. Ehkä ne sakset on ollut pakko saada esille, koska Augusten haaveili hiusmuotoilijan urasta. Tämä lause tuli esille kirjan tarinassa.
VastaaPoistaTämä oli ihan kiintoisa kirja, mutta itse pidin enemmän Burroughsin ensimmäisestä kirjasta (A Wolf at the Table), jota ei tosin ole suomennettu. Ensimmäisen kirjan lukemalla tämä kirjakin näyttäytyy hieman eri valossa, otaksun. Sitä kolmatta (Dry) en ole vieläkään lukenut, vaikka on hyllyssänikin. Pitäisi ottaa lukuun vihdoin!
VastaaPoistaMinun oli ihan pakko välillä nauraa tämän kirjan vaiheissa ja välillä sitten oli niitä surkeitakin vaiheita. Harmi, ettei mainitsemaasi kirjaa ole suomennettu.
Poista