Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa

Vaatteiden ja korujen lisäksi arvostin elämässä kahta muuta asiaa: lääkäreitä ja julkkiksia. Kunnioitin heitä heidän valkoisten takkiensa ja pitkien limusiiniensa vuoksi. Tiesin varmuudella, että halusin olla isona joko lääkäri tai julkkis. Ideaalitapauksessa näyttelisin lääkäriä tv-sarjassa.

Yhdysvaltalaisen Augusten Burroughsin omaelämäkerralliset muistelmat lapsuudesta ja nuoruudesta kirjassa Juoksee saksien kanssa sisältävät sekä viiltäviä että hullunkurisia muistoja ajalta, jolloin hänen äitinsä luovutti Augustenin psykiatrinsa huollettavaksi. Psykiatri oli lääkärikoulutuksen saanut tohtori Finch, jonka antama hoito ei näyttänyt aina oikein luotettavalta Augustenin ja ulkopuolisten silmissä. Tohtori Finch oli kuitenkin aina valmis tulemaan potilaidensa luokse, mutta välillä hän lähetti tyttärensä Hopen, joka toimi vastaanottoavustajana isänsä toimistolla, joka teki alustavat määritykset hoidon tarpeesta, hm. Mielenkiintoista. Kirja on hauska ja makaaberi. Tutustuin kirjaan Jassun blogissa.

Tohtori Finchin perhe, jonka luona Augusten asusti melkein koko ajan, oli omalaatuinen sekoitus luovaa hulluutta ja rajattomuutta. Perheenjäsenet elivät omien luontaisten vaistojensa ja halujensa plus himojensa sekamelskassa ilman sääntöjä tai järjestystä. Osa perheenjäsenistä oli muuttanut omilleen, osa oli järki-ihmisiä, eikä sietänyt talon tapahtumia eikä omintakeisia kokeiluja ja projekteja, joita sai tehdä vapaasti esim. hakata keittiön sisäkaton alas. Alun kauhistelujen jälkeen, sillä Augusten oli aiemmin siisti poika, ja tohtori Finchin koti oli kaikkea muuta kuin siisti, Augusten tottui siihen, että kukaan ei kontrolloinut hänen tekemisiään, päinvastoin. Augusten sai runsaasti apua tekemällä kaiken luovasti ja hullusti, mutta ihme kyllä sekin ahdisti.

Valmistautuessani tulevaisuuteen maailmanluokan hiusmuotoilijana narrasin talon asukkaita ja tiettyjä potilaita antamaan minun leikata heidän hiuksensa. Kuten kävi ilmi, minulla oli oikeasti kykyjä.

Augusten tottui jo pienestä asti äitinsä mielenterveysongelmiin, ja tohtori Finch oli ollut jo vuosia äidin terapeuttina. Välillä terapiaistunnot kestivät tuntikausia. Augusten tottui istumaan vastaanottohuoneessa, sairaalan osastoilla ja käytävillä sekä lopulta tohtori Finchin kotona, kun äiti oli siellä terapiassa. Vanhempien riitaisan avioliiton ja eron jälkeen äiti koki itsensä voimattomaksi kasvattajaksi, eikä isä ollut ottanut minkäänlaista yhteyttä poikaansa. Augusten sai uuden kodin tohtori Finchin perheen parissa.

Tohtori Fincillä oli omalaatuinen suhde potilaisiinsa ja perheeseensä. Osa potilaista nimittäin asui hänen kotonaan. Hän oli adoptoinut yhden miespuolisen potilaansa ja hänen ja Augustenin välille syttyi romanssi Augustenin ollessa vain 13v. ja toisen osapuolen ollessa yli 30v. Seksielämän aloittaminen ei ollut mukavimmasta päästä, mutta Burroughs kirjoittaa aiheesta vapautuneesti ja syyttämättä. Suhde loppui raastaviin riitoihin ja toisen osapuolen katoamiseen. Mutta kaihertava tunne jäi jonnekin Augustenin sydämen seutuville.

Juoksee saksien kanssa sisältää useita teemoja, joista päällimmäisenä on Augustenin kasvukertomus sijaisperheessä. Äidin mielenterveys on kirjassa koko ajan läsnä, samoin isän kokoinen aukko ja toive siitä, että isä pitäisi hänestä huolta, eikä olisi niin välinpitämätön. Hylkääminen erotilanteissa on raastavaa. Tohtori Finch ja hänen kummallinen perheensä ja kotinsa ja kasvatusperiaatteiden puuttuminen nousevat vahvasti esille kirjan tunnelmista, joita musta huumori sävyttää sekalaisesti. Tämä on uskomaton kertomus itkun ja  naurun vuoristoradalta.

Augusten Burroughs, Juoksee saksien kanssa ****

Suom. Arto Leivo

Sammakko 2012, toinen pokkaripainos

s. 300

Running With Scissors 2002

ensim. suomennos 2009

Kirjan pohjalta on julkaistu elokuva 2006 

Muistelmat