Edward St Aubyn: Loistava menneisyys, Patrick Melrosen tarina I-III

Kukaan ei löydä minua täältä, hän mietti. Hän yritti vetää henkeä, mutta ei voinut hillitä hengitystä salpaavia kouristuksia. Kuin olisi eksynyt kesken pukemisen puseron sisään, niin että pää meni kaula-aukon sijasta hihaan ja lopulta pusero oli ihan solmussa ja tuntui, että siitä ei selviä ikinä ja että henkikin lakkaa kulkemasta.

Brittiläisen kirjailijan Edward St Aubynin palkittu viisiosainen romaanisarja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Loistava menneisyys sisältää kolme ensimmäistä romaania, joista ensimmäinen kuvaa Patrick Melrosen ikävää lapsuutta väkivaltaisen isän ja välinpitämättömän äidin kaltoinkohdeltuna lapsena, toinen kuvaa nuoren aikuisen huumehörhöilyä ja sekoilua ja kolmas teos kuvaa kolmikymppisen Patrickin ja hänen tuntemiensa ihmisten hienostoelämää.

Hän yritti nousta uudestaan ilmaan niin kuin merilinnut, kun aalto peittää alleen kiven, jolla ne istuvat. Mutta hän ei voinut liikahtaakaan, vaan jäi joukosta jälkeen, hukkumaan.

Edward St Aubynin Loistavaa menneisyyttä on luettu ahkerasti blogistaniassa, ja sitä on arvosteltu useissa lehdissä ja artikkeleissa. Kirjan tärkeimmät teemat olivat siis tiedossa, kun aloitin kirjan lukemisen. Patrick Melrosen lapsuuskuvauksissa olin varautunut erääseen kohtaukseen, joten kun oletin sellaisen kohtauksen olevan tulossa, en pystynyt lukemaan kirjaa eteenpäin, koska olin menossa tilaisuuteen missä oli lapsia. Luin kokemuksesta myöhemmin ja olin tietysti kauhuissani, koska kirjailijan omaan lapsuuteen oli kuulunut vastaavat kokemukset. Ja kuinka moni lapsi joutuu kokemaan vastaavaa tälläkin hetkellä. Lasten mielenterveys menee tuollaisista inhottavista kokemuksista, se on varmaa. Patrick Melrose aloitti huumeidenkäytön.

Oli toukokuun loppu, oli kuuma, ja hänen olisi pitänyt riisua päällystakkinsa, mutta se oli hänen puolustuslinjansa ohikulkijoiden muina miehinä ihon alle ujuttamia pieniä lasinsiruja vastaan, puhumattakaan näyteikkunoiden hidastetuista räjähdyksistä, metrojunien luita ruhjovasta kohinasta ja sekuntien sydäntäsärkevästä kulumisesta kuin hiekanjyvä olisi madellut ruumiin tiimalasin lävitse. Ei, hän ei riisuisi takkiaan. Ehdottaisiko joku hummerille riisuutumista?

Ensimmäinen teos sijoittui Etelä-Ranskaan. Toisessa teoksessa Patrick Melrose meni hakemaan isänsä ruumiin New Yorkista. Vuorokaudet täytti huumeiden käyttö ja niiden ostaminen eri myyjiltä. Siinä sivussa Patrick tapaili hienostotuttaviaan. Huumeiden käyttö oli överiä ja Patrick oli totaalisen alhaalla, hän eli kuin viemärirotta. Hän oli äidin puolelta varakas, joten rahaa riitti huumeisiin. Puuha oli niin oksettavaa, että tässä vaiheessa aloin hyppiä tekstien yli, sillä huumeiden käyttö oli niin yksityiskohtaisesti kuvattu, ja Patrickin aivojen tuottamien hallusinaatiotyyppien keskustelut olivat minulle ihan liikaa.

Kolmannessa teoksessa Patrick oli menossa hienostopiirin yksityisjuhliin ja kirjassa kuvataan tiettyjen henkilöiden menoa kyseisiin juhliin. Juhliin oli tulossa myös kuninkaallinen henkilö, jonka käytös kuvattiin moukkamaiseksi. Raha ei välttämättä luo sydämen sivistystä, ei välttämättä myöskään köyhyys. Loistavaan menneisyyteen on koottu kirjava joukko henkilöhahmoja, joita hallitsee halu loukata ja puhua pahaa muista ihmisistä. Patrickin isä oli pahimman laatuinen öykkäri, joka piruili ja ilkeili kaikille. Jossakin vaiheessa snobbailevat hienostoihmiset muuttuvat jopa koomisiksi hahmoiksi, joiden ainoa päämäärä oli juhlia ja juhlia nk. paremmissa piireissä. Status nostaa statusta. Edward St Aubyn sohaisee kirjoillaan varmasti kuhisevan kuumaa ampiaispesää, joksi englantilaista aatelis- ja ylimysluokkaa voisi kutsua. Luokkayhteiskunnan ylimmän luokan kuvailu on raadollista ja raakaa. Patrick Melrosen elämän kuvailu on kaikkea muuta kuin loistavaa, se on surumielistä yritystä elää oman mielenterveydensä rippeillä.

Edward St Aubyn, Loistava menneisyys, Patrick Melrosen tarina I-III

Suom. Markku Päkkilä

Otavan kirjasto 2018

s. 455

Never Mind 1992

Bad News 1992

Some Hope 1994