Jayne Anne Phillips: Suojelus

 

 

Hän tunsi että hänen ruumiinsa kohosi ja pyöri vitkalleen, viilenevän illan irrottamana ja pimeyden ja yön äänien jotka voimistuivat sitä mukaa kuin hän keskittyi niihin yksi kerrallaan: heinäsirkoista kohoava läpitunkeva siritys, metsäpöllöjen kuin henkeä haukkovat huudot, ruohon hienoinen kahina, oksan katkeaminen.

Lenny oli 15-vuotias nuori tyttö ja päähenkilö amerikkalaisen kirjailijan Jayne Anne Phillipsin jännitystä tihkuvassa Suojelus teoksessa. Lenny toimi Suojeluksen yhtenä kertojana ja hänen pikkusiskonsa Alma, joka myös oli leirillä Shelterissä, oli toinen kertoja. Kolmas kirjan kertoja oli Buddy, leirin keittäjän pieni poika. Heidän perheensä asui lähistöllä pienessä talossa. Kirjan neljäntenä äänenä toimi Pastori, joka oli saapunut paikkakunnalle vankilasta pääsynsä jälkeen, tai ehkä karkaamisensa jälkeen, tarina ei kerro koko totuutta. Shelteriin Pastorin veti Buddyn isäpuoli, joka oli Pastorin sellikaveri vankilassa.

Shelterissä oli siis tyttöjen kesäpartioleiri menossa, ja elettiin vuotta 1963. Kirjan tapahtumat kuvasivat henkilöiden omaa elämää, mutta myös muutaman päivän tapahtumia leirillä, ja yllättäviä juonenkäänteitä, lapsuuden viattomuuden menetyksiä, tai jopa ikäviä ja traagisia väkivallantekoja, joihin kirjan henkilöt joutuivat ottamaan osaa tavalla tai toisella.

Jokaisen lapsen ja nuoren, joka esiintyi kirjassa, taustalta löytyi traagisia menetyksiä tai omien vanhempien kyvyttömyyttä toimia lapsensa tukena ja turvana. Vanhemmat kuvattiin oman edun tavoittelijoina, jopa ikävinä tyyppeinä, jotka turvautuivat lapsiinsa, eikä toisinpäin. Lapset katsoivat olevansa vastuussa vanhemmistaan, ainakin niistä heikoimmista ja avuttomista. Lapset kuvattiin vahvoiksi ja itsenäisiksi toimijoiksi, jotka joutuivat lopulta toimimaan vaistojensa varassa pahuutta vastaan.

Suojelus sai heti kirjan alusta otteeseensa, ja uskoin heti, että kirjassa tapahtuu jotain todella pahaa ja eikä se paha jäänyt yhteen kertaan. Tarinan kertomistyylin vuoksi koin lukijana olevani kuin tirkistelijä näiden henkilöiden elämässä. Ehkä Pastori oli kaikkein kaukaisin henkilö, jonka tarina ja olemus sekä käytös olivat välillä jopa epätodellista, mutta hyvin tarinaan kuitenkin  sopivia, sillä muuten kertomus olisi liian raskas lukea. Fantasia liittyi myös pienen Buddyn elämään, ja hänen kokemuksensa olisivat olleet muuten ihan hirveitä.

Fantasian ja runollisuuden avulla kirjailija on luonut omalaatuisen maailman henkilöiden ajatuksista ja kokemuksista sekä leirin tapahtumista. Kaikista näistä lasten ikävistä kokemuksista huolimatta, uskon, että nämä lapset selviäisivät oikeassakin elämässä. Pahuudesta selviäminen voittajana voi olla henkisesti raskasta, mutta hyvien ystävien apu ja yhteinen ponnistus pahuutta vastaan kannatti tässä tarinassa. Kirjan huippukohta oli ikävä ja traaginen ja siinä oli lukijalle paljon pohdittavaa ja nikoteltavaa. Onneksi tarina oli fiktiota. 

 

Jane Anne Phillipsin Suojelus teoksessa oli kiihkeitä tunteita, ystävyyttä ja heräävää intohimoa, mutta myös psykologista jännitystä, pelkoa ja jopa paniikkia.

Hiljaisuus jonka halki hän käveli oli täynnä hajanaista linnunlaulua, ylhäällä puissa kaikuivat näkymättömät kutsut ja vastaukset. Ruoho oli kuin valaistu, joki raikas, läpinäkyvä, liian kirkas ollakseen totta. Viime yönä joen tumma vesi oli ollut kuin kiinteä mutta rikkonainen pinta jonka alla kuohui. Nyt joki vain mumisi unista kohisevaa mutinaa joka häipyi ja sykki Lennyn etääntyessä kivistä polkua puiden lomitse kohti Turtle Holea.

 

Jayne Anne Phillips, Suojelus *****

Suom. Kersti Juva *****

Tammen Keltainen pokkari, toinen painos

s. 372

Shelter 1994

Ensimmäinen suomenkielinen painos 1995

psykologinen jännityskirja