Dogger tiesi, että
halusin ehdottomasti nähdä St-Mildred´s-in-the-Marshin kirkon, jonka kuuluisa
myrkyttäjäpappi, kaniikki Whitbread, oli vain pari vuotta aiemmin hankkiutunut
eroon useasta naispuolisesta seurakuntalaisestaan terästämällä heidän ehtoollisviiniään
syanidilla.
Rakkaudesta se
tietenkin johtui. Olen huomannut, että myrkky ja lemmenroihu ovat keskenään
yhtä hyvää pataa kuin Ohukainen ja Paksukainen.
Tällä kertaa Flavialla oli ennakkoasenteita yllä olevasta
myrkytystapauksesta ja sen motiivista, mutta tarkemmin voit lukea Alan Bradleyn
dekkarista On hieno paikka haudan povi,
joka on Flavia de Luce-sarjan yhdeksäs kirja. Flavia on lomailemassa perheen
autonkuljettajan/talonmiehen ja kahden siskonsa kanssa Volesthorpen kylässä.
Flavialla on taito kompastua murhattuihin ihmisiin ja tällä kertaa hän sai
veneajelulla kuolleen nuoren miehen sormiotteeseensa. On se vaan näppäräsorminen tyttö.
Tosin Flavia luuli napanneensa sormiotteeseen isomman puoleisen kalan.
Vaikka kylä on pikkuinen, niin murhia on alkanut tapahtua
kummallisen usein. Ajatella nyt tuo muutaman vuoden takainen kolmen naisen
murha kirkonpenkissä kesken kirkonmenojen. Mutta Flaviapa päätti ratkaista
kaikki murhat yhdellä kerralla. Pientä askaretta lomareissun aikana. Flavia on nuoresta iästä huolimatta ratkaissut tai ollut
poliisien apuna ratkaisemassa useampia murhatapauksia. Kylmäpäinen
tutkijasielu, eikä kiveäkään jää kääntämättä, kun Flavia on asialla. 12 vuoden
iästä huolimatta Flavia on jo saanut mainetta sanomalehdissä terävänä
salapoliisina.
Tuntui, että
viimeisen kahden vuoden aikana kylän kaikki asukkaat olivat ostaneet syanidia
syystä tai toisesta. Kukaan heistä ei ilmeisesti ollut herättänyt vähääkään
huomiota, paitsi kaniikki Whitbread, jonka väsytystaistelu vähäpätöistä
ampiaista vastaan oli johtanut siihen, että hän sai köyden kaulaansa.
Alan Bradley on iskenyt kynällään kultasuoneen keksiessään
hurmaavan myrkynkeittäjänsä Flavia de Lucen ratkomaan murhatapauksia 50-luvun
Englannin maaseudulla. Miljöökuvaukset kuulostavat siltä miltä ne ovat varmaan
olleetkin 50-luvulla. Kaikilla on puutetta kaikesta, sillä eletään sodan
jälkeistä aikaa. Kirjojen parasta antia on niiden huumori, joka keventää
murhatutkimuksia Agatha Christien henkeen sopiviksi. Siemaillaan välillä kupponen
teetä ja käytetään niitä hoksottimia, jotka on syntymässä lahjaksi saatu, tosin
Flavian hoksottimet ovat superlaatua. Supermimmi hoitaa hommat jälleen kerran.
Alan Bradley, On hieno paikka haudan povi ****
Suom. Maija Heikinheimo
Bazar 2018
s. 393
The Grave´s a Fine and Private Place 2018
Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa
Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa
Nuo kirjojen runolliset nimisuomennokset ovat perin juurin kiintoisia. Olen näitä kirjoja katsellut eri yhteyksissä, mutta vielä en ole tohtinut lukea.
VastaaPoistaNuo nimet ja kauniit kansikuvat ovat huippuhienoja ja mielikuvitusta ruokkivia. Uskon, että tykästyt tähän sarjaan, sillä päähenkilö on tällä hetkellä 12-vuotias Flavia. Huumori on myös tämän kirjan tunnusmerkki, josta pidän.
PoistaMää keväällä/kesällä alotin tän sarjan ekan kirjan ja mua ei vieny yhtään mennessään. Kirja jäi kesken. Jotenkin tuo Flavia oli mun silmiin niin epäuskottava hahmo, että koko kirja lässähti ja vei kiinnostuksen multa.
VastaaPoistaEi se sitten kannata lukea, jos ei kiinnosta. Minusta Flavia on oikein symppis ja kiva hahmo tälle lasten/nuorten dekkarille, joka sopii myös aikuisille.
PoistaItsekin olen rakastanut kemiallisia keitoksia, joten tunnen hengenheimolaisuutta Flaviaa kohtaan.
Olet niin nopea, en ollut edes ehtinyt tietää, että taas on ilmestynyt uusi Flavia! Luen ne aina, kun kohdalle sattuvat. Huumori, ajankuva ja täpäkästi ja jännittävästi etenevä teksti tehoavat. Ja tietysti itse päähenkilö, josta ei voi olla pitämättä.
VastaaPoistaFlavia-sarja on niin mainio, että luen kirjat heti kun on mahdollista. Päähenkilö on kiva. Tykkään myös 50-luvusta ja englantilaisuudesta.
PoistaLuimme tämän lukupiirissämme Kirja-Inkereissä, mutta emme oikein lämmenneet Flavialle.
VastaaPoistaTämä sarja taitaa jälleen olla sellainen, että siihen ihastutaan täysillä tai sitten ei. Minuun puree kirjojen huumori.
Poista