Kuolinpäivänäni
tasapainoilin nuoralla kahden maailman välissä, turvaverkko allani oli
repaleinen. Sen toisella puolella oli turva, toisella vaara.
Astuin askeleen.
Kuolin.
Anna Johnsonin pitäisi elää maailman parasta aikaa, sillä
hän on löytänyt ihanan puolison rinnalleen, ja heille on syntynyt vauva, mutta
Annan mieli on maassa, sillä hänen äitinsä kuoleman vuosipäivä on lähellä. Anna
toivoisi, että hänen äitinsä olisi mukana iloitsemassa lapsenlapsestaan. Clare
Mackintosh sai idean dekkariinsa Anna
minun olla toimiessaan poliisina, kun John Darwin vuonna 2007 palasi
takaisin, vaikka hänet oli viisi vuotta aiemmin julistettu kuolleeksi
melontaonnettomuuden jälkeen. Hänen vaimonsa oli mukana huijauksessa, jossa
huijattiin henkivakuutusrahoja. Raha oli siis huijauksen motiivina ja tästä
dekkarista löytyy samanlaisia teemoja kuin John Darwinin huijauksesta.
Annan isä ja äiti olivat siis hypänneet jyrkänteeltä mereen
vuoroveden ollessa korkeimmillaan. Ainakin ihmiset olettivat näin tapahtuneen,
kun rannalta löytyi heidän lompakkonsa ja kännykkänsä. Anna oli surun murtama,
sillä hänellä ei ollut sisaruksia, eikä serkkuja ja muutenkin suku oli pieni.
Vanhempien salaisuuksien pikkuhiljaa auetessa, Anna kokee järkytyksiä, joita
hän ei olisi ikinä uskonut kokevansa. Alkuun hän haistaa kotonaan äitinsä
käyttämän hajuveden tuoksun. Pikkuhiljaa hän alkaa nähdä äitinsä näköisiä
naisia ympäristössä. Sitä paitsi postilaatikosta tulee ikäviä viestejä
yhdistettynä vanhempien kuolemaan. Pakko ilmoittaa poliisilaitokselle.
Clare Mackintosh taitaa jännityksen elementit ja
koukuttavat juonenkäänteet. Kirjassa ei ole montaa henkilöä, mutta ihan varma
henkilöiden syyttömyydestä et voi olla. Tälläkään kerralla en osannut arvata
kuka tai ketkä tekivät ja mitä rikoksia, sillä sen verran hyvin kirjailija osaa
huijata lukijaansa, ainakin minua. Tykkäsin tosi paljon eläkkeellä olevasta
poliisista Murray Mackenziestä, joka otti Annan ilmoituksen vastaan
poliisilaitoksen vastaanotossa, jossa toimi siviilityössä, ja alkoi innokkaasti
tutkimaan Annan vanhempien itsemurhaa, sillä Anna oli aivan varma, että hänen
vanhempansa oli murhattu. Tykkäsin tosi paljon kirjailijan kahdesta edellisestä kirjasta,
mutta Anna minun olla ei yllä
mielestäni samalle viivalle edellisten kirjojen kanssa. Viihdyttävä dekkari
kuitenkin kaiken kaikkiaan.
Mustelma ulottui
ohimolta kaulalle. ”Olen pahoillani”, sanoin. Ja olinkin. Minua hävetti.
Pelottikin vähän – vaikken olisi sitä koskaan myöntänytkään – se että olin
kyennyt tekemään sen.
Clare Mackintosh, Anna minun olla ***
Suom. Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2018
s. 433
Olin ihan varma että olen lukenut tämän mutta kun luin tämän postauksesi, niin vieraalta tuntuu. Dekkareilla on niin samantapaisia nimiä. - Mukavaa lokakuun alkua.
VastaaPoistaVarsinkin näillä Clare Mackintoshin kirjoilla on liiankin samantapaiset nimet. Tämä on ihan vasta julkaistu tämä uusin dekkari.
PoistaMukavaa lokakuun alkua <3
En ole lukenut Mackintoshia, mutta nyt alkaa kiinnostaa. Kannattanee aloittaa jommastakummasta aiemmasta.
VastaaPoistaKirjailijan kaikki teokset ovat itsenäisiä, eikä niissä ole samoja henkilöitä. Kirjailija on toiminut poliisina, josta hän on saanut aiheita kirjoihin. Tämäkin aihe on aika epäuskottava, mutta pohjautuu kuitenkin aitoon rikokseen.
PoistaSuosittelen kaikkia kolmea, mutta itse pidin enemmän kahdesta aiemmin ilmestyneestä kirjasta.
Sama kuin Margitilla, nyt alkaa kiinnostaa.
VastaaPoistaDekkarit nollaavat hyvin aiemmin luetut tarinat, varsinkin juonenkäänteisiin koukuttavat dekkarit.
PoistaMackintosh osaa kietomisen taidon.
Suosittelen.
Minusta tämä oli puhuttelevan aiheensa takia erittäin hyvä teos! Mukavaa lukuviikkoa sinulle <3
VastaaPoistaMinusta aihe oli epäuskottava, mutta pakkohan se on uskoa, että tällaistakin voi tapahtua, kun poliisi kirjoittaa aiheesta.
PoistaMukavaa lukuviikkoa myös sinulle <3
Murray on tosiaankin fantastinen! Minulle tämä oli Claren kirjoista paras.
VastaaPoista♥
Tämä oli minusta viihdyttävä, mutta nyt ei oikein aihe napannut minua mukaansa. Tosin hyytävä ääni välillä pisti asiat uuteen kuosiin ja huijasi uskomaan mitä vain. Tällä kertaa kirjan pituus oli liikaa.
Poista♥
Olen ollut kiinnostunut Mackintoshin kirjoista kaiken aikaa, mutta en ole vielä lukenut ensimmäistäkään. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa tutustua näihin! Nautin aina siitä, kun dekkarin kirjoittaja onnistuu huijaamaan minua :)
VastaaPoistaMackintos on hyvä huijaamaan, mutta minä tykkään, kun en arvaa rikollista tai rikollisia oikein tai en hoksaa mitä on oikein tapahtunut :)
PoistaMuistan kun luin Agatha Christien kirjoja, niin niistä oli helppo hoksata rikollinen, kun ajatteli kaikkein epätodennäköisintä henkilöä.
Olen jo kokenut dekkarien lukija. Tämä kirja ei ollut ollenkaan samalla tasolla ensimmäisen kirjan kanssa. Tajuntaani tuli hyvin nopeasti alkupuolella, että koko juttu on jotakin muuta, sehän tulee ilmi ihan selvin sanoin. Tämän jälkeen kirja ei enää kiinnosta tai yllä pidä uteliaisuutta. Luen tämän loppuun, en ehkä jatka enää tämän jälkeen.
VastaaPoistaKiitos Sirkka kommentista :)
PoistaMckintosh lataa jännityksen kirjan loppuun, ja tässä kirjassa jännitys löytyy jälleen viimeisiltä sivuilta.
Kaksi ensimmäistä olivat minustakin jännittävämpiä kuin tämä Anna minun olla dekkari. Mutta tulinpas jälleen yllätetyksi :)
Ei sytyttänyt kuten ensimmäinen romaani. Koko jutun suurin piirtein arvasi eikä lukemiskokemusta uteliaisuuksineen ja jännityksineen enää syntynyt. Saattaa jäädä lukematta loppuun, kun yllätystä ei enää tule.
VastaaPoistaOlet ehkä jo lukenut kirjan loppuun? Kannattaa lukea. Olen itsekin vanha dekkarikettu ja tarvitsen jännitystä elämääni dekkareiden ja trillereiden avulla, joten siihen nälkään tämä Mckintoshin dekkari ei ihan riitä tällä kertaa. Aiemmat sitäkin enemmän. Mutta loppu vie jälleen lukijaa ja en kyllä olisi uskonut syyllistä syylliseksi.
Poista