Banneri-luettelo

perjantai 5. lokakuuta 2018

Lucia Berlin: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia


Tytöt makaavat vatsallaan pyyhkeillä, joissa lukee Grand Hotel Pucon. Hiekka on hienoa ja mustaa, järven vesi on vihreää. Syvemmän, täyteläisen vihreitä ovat männyt, jotka kasvavat järven rannoilla. Villarican tulivuori kohoaa valkohuippuisena korkealle järven, metsän, hotellin ja Pucónin kylän yläpuolelle. Savukiehkurat nousevat tulivuoren kraatterista ja haipuvat taivaan kirkkaaseen sineen. Rannalla sinisiä pukukoppeja. Gerdan punainen polkkatukka, keltainen rantapallo, metsikössä ratsastavien huasojen punaiset vyöt.
Silloin tällöin Gerdan tai Clairen ruskettuneet sääret kohoavat raukeina ilmaan, kun he ravistelevat iholta hiekkaa tai hätistävät kärpäsen. Joskus heidän nuoret vartalonsa tärisevät teinityttömäisen hervottomasta hihityksestä.

Lucia Berlinin (1936-2004) toinen osa Siivoojan käsikirja-novellikirjoista on nimeltään Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia. Kirja alkaa nimikkonovellista, jossa on kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat toisen tytön isän seurassa lomailemassa hotellissa. Tytöt ovat siinä iässä, että nuorten miesten seura kiinnostaa heitä. Sopivasti hotellille ilmestyykin pari nuorta miestä ja iltojen ohjelma on sitä myöten selvä. Tietysti se kaikki pitää salata Gerdan isältä.

Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia sisältää 18 novellia. Kirjailija on ammentanut autofiktiivistä tekstiä novelleihinsa, sillä hänen elämässään riitti tapahtumia rikkaudesta köyhyyteen, useampi aviomies ja neljä poikaa, joiden yksinhuoltajana hän yritti sinnitellä välillä siivoojana. Jostakin piti saada rahaa ruokaan, laskuihin ja niin viinaan, sillä kirjailija oli alkoholisti. Alkoholi näkyy kirjan novelleissa humalahakuisuutena ja alkoholin läträämisenä joka tilanteessa. Yksi kirjailijan aviomiehistä oli päihderiippuvainen ja muitakin liikakäyttäjiä suvusta löytyi. Kirjailija ei ujostellut kirjoittaa riippuvuuksista eikä omista ongelmistaan, vaan hän höysti tarinoita mustalla huumorilla. Hänen poikansa on sanonutkin, että Lucia on kirjoittanut suvun tapahtumat niin moneen kertaan, että kukaan ei tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Tietynlaista toistoa näistä novelleista on havaittavissa teemojensa ja henkilöhahmojensa mukaan.

Novelleista nousee kirjailijan suhde siskoonsa voimakkaasti esille. Sisko mainitaan useammassa novellissa, samoin siskon sairastama syöpä. Tarinoissa mainitaan usein heidän välirikkonsa, joka kirjan sivuilla oli jätetty taaksepäin, ja lopulta kirjailija toimi kuolemansairaan siskonsa hoitajana. Kirjan ensimmäisestä novellista Tanssia ruusuilla toi mieleeni sisaruuden, joka hipoi läheistä ystävyyttä. Mikä sitten sai aikaan välirikon, sitä ei mainittu. Kenties se oli kirjailijan alkoholinkäyttö ja vaihtuvat miehet. Kenties se oli huoli Lucian lapsista, jotka joutuivat muiden hoidettaviksi, kun äiti sekoili humalassa, halusi juhlia, eikä hoitaa lapsiaan. Tarinoista voi lukea jopa itseinhoa, kun kaikki kirjoitetaan auki. Opettajana ollessaan kirjailija seurusteli alaikäisen pojan kanssa ja tämäkin tarina on luettavissa. Emmehän voi tietää mikä on totta ja mikä tarua. Jostakin syystä novellit eivät mene tunteisiin asti, tällä kertaa. Ensimmäinen Siivoojan käsikirja upposi ihan eri tavalla tunteisiin. Ravisteli niitä. Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia lähinnä tärisytti tunteita, inhorealistisella tavalla. Kirjan kansikuvassa nukkuu kaunis nainen, josta tulee mieleen humalassa nukkuva kirjailija.

Lucia Berlin, Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia *****
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co 2018

8 kommenttia:

  1. Voi, nyt juuri en kaipaisi inhorealismia...Sain ahdistusta jo viimeisestä Nousuveden jaksosta ja mietin, että 'pitikö tätä kauheaa nyt katsoa...'

    Lucian ensimmäinen oli vaikuttava, se tunki iholle ja etenkin sen alle eli I've got you under my skin...

    Katsotaan nyt...toisaalta olen utelias Lucian suhteen. Hänen poikansa ovat myös sanoneet, että äiti kirjoitti totta, mutta höysti tietysti tarinoitaan.

    Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja menee monta astetta synkemmältä puolelle kuin ensimmäisen kirjan novellit. Jotenkin tuli mieleen, että alkoholiriippuvaisen ihmisen elämän kuvailua kännäilyineen tuli liikaa ainakin minun makuun. Kaikki meni överiksi. Jo kuvailu miten toimi opettajana ja lähti töihin juomalla viinaa ja ajoi vieläpä autoa. Minulle tuli liikaa synkkiä ajatuksia ja mielikuvia kun luin näitä novelleja.

      Poista
    2. Mai, vedän kirjan loppusuoraa ja yksi lauseesi on kuin suoraan minulta eli 'jostakin syystä novellit eivät mene tunteisiin asti, tällä kertaa.' Sisaruus on parasta antia tähän mennessä enkä tajua miksi nauroin hulluna kun luin novellia Äiti....

      <3

      Poista
    3. Tunteisiin asti...tarkoitin, että ensimmäinen kirja itketti ja suretti. Onneksi nämä eivät olleet samojen kansien sisällä, sillä meno oli aikamoista tässä toisessa kirjassa. Tuo ensimmäinen niminovelli oli minusta paras.

      Poista
  2. Minulla on vielä se ensimmäinenkin lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ykkösosaan on valikoitu hyvin novellit. Pidin siitä tosi paljon. Molemmat novellikirjat sisältävät arkirealismia, kakkososassa viinanhuuruisin silmin katsottuna. Tanssia ruusuilla poikkeaa muista novelleista, sillä siinä näkökulma on nuoren tytön.

      Poista
  3. Inhorealismi ei todellakaan ole minun lukemistoani, mutta kaunista on luonnon kuvaus tuossa valitsemassasi otteessa. Ajatus järven rannalla kasvavista männyistä viehättää. Kauheasti rupesi naurattamaan tuo ilmauksesi "läträäminen", joten postauksen lukemisesta tulikin hauska kokemus - vaikka kirjan teemat eivät sitä olekaan. Mukavaa sunnuntain jatkoa. ♥

    VastaaPoista
  4. Lapset läträävät vesileikeissä ja aikuiset viinan kanssa. Ensimmäinen novelli kiehtoo omassa maailmassaan ja on erittäin hieno novelli. Muiden novellien maailma ei sitten niin paljoa kiinnostanut. Lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa olen kärsinyt läheisten alkoholiriippuvuudesta ja tunnistan itsessäni turvattomuuden ja häpeän tunteet läheisiä kohtaan. Viinalla läträämisestä kertovat kirjat eivät ole minun juttuni.

    VastaaPoista