J. Pekka Mäkelä: Hunan

21.5.1935, Shanghai

19.5. aamulla varhain saapui laivamme Shanghaihin. Viimeiset päivät laivalla kuluivat nopeasti pakatessa ja touhuillessa. Sain vielä tilaisuuden keskustella syvästi ja vakavasti indialaisen ystäväni kanssa muhamettilaisuudesta ja kristinuskosta. Kysyin, josko hän tunsi Raamattuamme, johon sain kieltävän vastauksen. Kysyin eikö hän haluaisi siihen tutustua ja sanoin että antaisin hänelle niin mielelläni pienen kirjasen, joka on osa Raamattuamme. Hänen kasvoistaan huomasin, että olin tehnyt rohkean kysymyksen. Punastuen hän vastasi, että hän ei halua olla niin epäkohtelias että kieltäytyy ottamasta kun minä tarjoan. Sanoin, etten mitenkään halua sitä tyrkyttää, jos se on hänelle vastenmielinen. Tähän hän vastasi, että minun tähteni, muistona minulta hän ilomielin ottaa sen vastaan ja haluaa sen lukea.

Ihastuin Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin kirjan yönaisiin, ja huomasin törmääväni J. Pekka Mäkelän Hunan teoksessa jälleen yönaisiin, naisiin, joiden saavutukset ovat jääneet miesten saavutusten rinnalla historian hämäryyteen, lähetystyöntekijöihin. J. Pekka Mäkelän teoksen päähenkilö on hänen isotätinsä ja kummitätinsä Helvi Söderman (1902-1986), joka lähti vuonna 1935 lähetystyöntekijäksi Kiinaan, Hunanin maakuntaan. 

Helvi Söderman olisi halunnut lähteä lähetystyöntekijäksi jo vuosia aikaisemmin, mutta hän ei saanut lupaa vanhemmiltaan. Vanhemmat vaativat opiskelemaan ja hankkimaan ammatin, joten Helvi valmistui filosofian maisteriksi ja matematiikan ja fysiikan opettajaksi, ja toimi siinä ammatissa aikansa, ennen kuin lähti aluksi kouluttautumaan Englannissa, ja sen jälkeen valtamerilaivalla usean viikon matkalle Kiinaan. Helvin lähetystyöntekijän pesti Kiinassa kesti yli kymmenen vuotta.

Helvi Söderman kirjoitti Kiinan vuosina päiväkirjoja, jotka kulkeutuvat aluksi J. Pekka Mäkelän äidille ja äidin kuoleman jälkeen Mäkelälle, joka laati hienon ja moniulotteisen fiktiotarinan isotätinsä päiväkirjamerkintöjen ympärille. Muut kirjan henkilöt ovat fiktiota. Kiinan lähetystyöntekijöinä toimivat mm. Ilta Auermäki ja Arvi Mäkilä. Äänensä saivat myös kiinalaiset tutut ja ystävät sekä menolaivalla tutuksi tullut kirjailija Johann Wolff. Sveitsiläinen Wolff pelasti nuoren tytön Nankingin verilöylystä ja toimitti hänet Helvin hoitoon. Kiinassa käytiin sotaa usean vuoden ajan, joten olot olivat kaikkea muuta kuin helpot. Helvi Söderman kirjoitti autenttista tietoa päiväkirjojensa sivuilla suuren, mutta köyhän maan kohtalosta sotatantereena.

Hunan on loistava historiallinen teos Kiinasta ja olen iloinen, että sain tutustua Helvi Södermaniin hänen päiväkirjojensa sivuilla. Hienoa, että hän selvisi Kiinan sodasta ja eli pitkän elämän sen jälkeen, kun oli palannut takaisin Suomeen. Helvi Söderman teki hienoa opetustyötä kiinalaisten parissa, sillä hän opetteli ensin itse kiinan kielen ja opetti sitten lukutaidottomia lukemaan. Kaikki tämä alkeellisissa olosuhteissa. Hän auttoi itse ja sai myös osakseen pyyteetöntä apua sodan järkyttävissä raunioissa.

Pidän kovasti J. Pekka Mäkelän Kiinaan sijoittuvasta historiallisesta Hunanista, joka maalaa silmien eteen kymmenvuotisen ahkeruuden ja työntäyteisen lähetystyön köyhien, mutta sydämellisten kiinalaisten parissa.

J. Pekka Mäkelä, Hunan ****

Like 2018

s. 549

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 2, 5, 8, 11, 15, 16, 17, 18, 20, 25, 29,35,43