Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa

Maria Lovisa Antintytär vastasi itsestään ja toimeentulostaan nuoresta pitäen ja ansaitsi siinä sivussa synkähkön kuuloisen liikanimen Musta-Maija. Poliisin papereissa nimi esiintyi ensimmäisen kerran helmikuussa 1831. Turun poliisikamarin irtolaisten luettelo tiesi kertoa, miten Maria Lovisa Antintytär, ”Musta-Maija”, oli vailla suojelua oleva nainen. Hänen oli hankittava kahden viikon kuluessa laillinen suojelu eli käytännössä työpaikka. Lopulta hänet tuomittiin työttömänä irtolaisena kehruuhuonetyöhön. Myöhemmin tarkastusnaisena Antintytär harjoitti poliisiviranomaisten mukaan ”haureellista ja paheellista elämää”, vaikka hänellä oli samalla useita työpaikkoja piikana ja palvelusnaisena. Poliisiasiakirjoista löytyy joukko työnantajien nimiä, ravintoloitsijoita, kisällejä, mamselleja ja leskinaisia.

Kirsi Vainio-Korhosen tietoteos Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa pureutuu 1800-luvun alun seksityöläisten elämään. Kirjan kohteeksi on valittu Turussa kuppatarkastusnaisiksi valitut 164 naista. Naiset olivat iältään 14-50-vuotiaita ja heidän joukkoonsa kuului naimattomia, naimisissa olevia ja leskiä. Lääkintöhallitus antoi huhtikuussa 1838 määräyksen, jonka mukaan venäläisiä joukkoja majoittavilla paikkakunnilla tulisi tarkastaa ”moraalittomaksi tunnettu naisväki”, jotta estettäisiin kuppatartunnat. Tämä oli ensimmäinen asia, mikä nostatti hiukseni pystyyn, sillä miksi ei alistettu sotilasjoukkoja samanlaisille kuppatarkastuksille, jotta naiset olisivat välttyneet niiltä.

Näitä kuppatarkastuksia tehtiin Turun poliisikamarin tiloissa vuosina 1838-48. Naisista kirjattiin veneeristen tautien tarkastuskirjaan 164 naisen tiedot. Poliisien kirjaamat tiedot kymmenen vuoden ajalta antaa kyseisestä ajankohdasta ja varsinkin köyhemmistä naisista ja heidän elämästään uskomattomasti historiallista tietoa. Lisäksi Kirsi Vainio-Korhonen on lisännyt kirjaan upeita valokuvia ja maalauksia tuolta ajanjaksolta. Seksityön seurauksia olivat lapset ja seksitaudit. Usein seksitaudit vaikuttivat siten, että lapset syntyivät kuolleina tai he sairastivat syntyessään seksitauteja, joihin kuolivat myöhemmin. Toisinaan seksityöläisyys periytyi äidiltä tyttärelle. "Kirppu-Kaisaa" eli Catharina Juhontytärtä ei koskaan merkitty tarkastusnaiseksi, mutta hänen tyttärensä kahdeksasta aviottomasta lapsesta ainoa hengissä säilynyt Antoinette Lovisa Juhontytär merkittiin tarkastusnaiseksi 16-vuotiaana vuonna 1847, kun hänellä todettiin tippuritartunta.

Irstas elämä ei oikeuttanut viranomaisten hallintovallan käyttöä tai työlaitostuomiota, ellei siihen liittynyt irtolaisuutta, suojeluksettomuutta  tai suoranaista rikollisuutta. Irtolaisia olivat puolestaan ne, jotka olivat vailla hyväksyttyä työtä ja asuinpaikkaa. Vaikka naisella oli aviottomia lapsia ja sukupuolitartuntoja, hän ei ollut suojelukseton tai irtolainen, jos hän oli jonkun palveluksessa tai jos lapset olivat pieniä ja tarvitsivat äidin hoitoa.

Kirjan sivuilla tutustutaan lisäksi kehruuhuoneeseen, johon tuomittiin mm. irtolaisuudesta. Kehruuhuoneessa työaika oli aamuviidestä iltayhdeksään. Kehruuhuoneessa oli mahdollista tehdä vaaditun työn lisäksi omia töitä, joilla ansaittiin rahaa. Luultavasti omat työt piti tehdä iltayhdeksän ja aamuviiden välillä. Kehruuhuonetuomiot kestivät vuodesta kahteen vuoteen. Kehruuhuoneet olivat tupaten täynnä, joten niihin turvautuminen oli viimeisimpiä vaihtoehtoja, johon tarvittiin läänin kuvernöörin vahvistus rangaistukselle.

Irtolaisuus oli vain lainsäätäjien silmissä yhteiskunnallisesti vaarallinen ilmiö, tavallinen kansa ei pitänyt ilman vakinaista asuntoa, kuljeskelua ja työtä vailla oloa pahana asiana. ”Musta-Maija” oli kolme kertaa nuorena tuomittuna irtolaisuudesta kehruuhuoneessa, mutta ei vuosina 1838-1848. Kuulusteluiden kehotukset olivat joko passitukset sairaalahoitoon tai määräykset hankkia työpaikka.

Suomen historian professori, historioitsija ja tietokirjailija Kirsi Vainio-Korhonen on koonnut huikean tietoteoksen köyhemmän naisväen elämästä 1800-luvun alun Turusta. Tarkastuksen kohteena on varsinkin naiset, jotka poliisiviranomaisten mukaan harjoittivat haureellista ja paheellista elämää. Seksityöläisyys ei ollut tuohon aikaan kiellettyä, eikä siitä langetettu rangaistuksia. Kirsi Vainio-Korhonen on halunnut kirjallaan selvittää millaiset elinolot johtivat kyseisten naisten kohdalla seksityöhön, missä ja miten he tätä työtä tekivät ja miten heille kävi myöhemmin elämässä. Koska naiset oli valittu kuppatarkastusnaisiksi, heidän yli 180 vuoden takainen elämänsä avautuu lukijoille kiinnostavana, sekä samalla yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja uskonnollisena naiselämän kuvauksena. Huikeaa naiselämän kuvausta kaukaa historiasta.

Kirsi Vainio-Korhonen, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa

SKS 2018

s. 245 + Valokuvat + Viitteet + Lähteet ja kirjallisuus + Henkilöhakemisto

Tietokirja

  

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 7, 8, 11, 15, 18, 32, 35, 41