Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot!

Siinä hän istui työtuolinsa sametilla ruskeassa hameessaan ja näytti leveine hihoineen lentoon lähtövalmiilta perhoselta. Tumma tukka teki kuperalle otsalle syvän kielekkeen ja antoi pyöreähköille kasvoille selvän sydämen muodon. Pieni täyteläinen suu oli tyytymättömästi mutrulla.

Raili Mikkanen on kirjoittanut hienon nuortenkirjan Ei ole minulle suvannot! Aino Kallaksen nuoruusvuosista. Teos perustuu Aino Kallaksen julkaistuihin päiväkirjoihin, kahteen varhaiseen runoteokseen sekä hänen omaelämäkerralliseen romaaniinsa Katinka Rabe (Otava 1920). Aineistona on käytetty myös Aino Krohnin kirjeenvaihtoa Ilona Jalavan ja Helmi Krohnin sekä muiden omaisten kanssa. Kirjan kansikuvassa on Aino Krohnista maalattu A. Boubongin pastellimaalaus vuodelta 1899. Kirja sai Finlandia Juniorin vuonna 2002.

Aino Kallas os. Krohn, kirjailijanimi Aino Suonio (1878-1956) julkaisi ensimmäisen runoteoksensa vuonna 1897, josta lähti hänen hieno uransa käyntiin. Aino Krohn tahtoi jo nuorena kirjailijaksi. Hänen isänsä oli runoilija, professori Julius Krohn ja äiti Maria Lindroos, joka myös julkaisi runoja ja kertomuksia, jota ei tässä kirjassa mainittu. Isä oli Ainolle tärkeä, mutta isä kuoli, kun Aino oli vasta tyttönen. Äiti jäi ehkä vieraammaksi, koska oli sairaalloinen ja masentunut isän kuoleman jälkeen. Ainolla oli isän aiemmasta liitosta kolme sisarpuolta, jotka myös harrastivat kirjoittamista. Ainon Aune-siskosta tuli myös kirjailija ja suomentaja. Aino oli ja halusi olla perheen tähti. Kirjassa tätä perheen tähteä ihailee taloudenhoitaja Liisa, joka oli hoitanut Ainoa ja Aunea vauvasta asti. Kirjan näkökulma on siis kirjoitettu Liisan näkökulmasta.

Kirja antaa näkökulman Ainon nuoruuteen ja siihen mistä varsinkin ensimmäiset runot kumpusivat, rakkaudesta. Aino ihastui helposti ja koska hän oli kaunis, hänellä oli runsaasti ihailijoita. Nuoret miehet suorastaan parveilivat Ainon ympärillä ja palvoivat häntä. Aino vaihtoi heilaa kuin muut paitaa, mutta kyllä hän sai itsekin kokea rakkaussuruja vastaavanlaisen nuoren miehen puolesta. Ainon terveydestä oltiin myös huolissaan, jota hän kävi hoidattamassa ulkomailla. Juhlintaa, nuoria miehiä, rakkautta, runoja, aika kepeää ja iloista elämää, mutta jotakin uupui elämästä. Ainon aikuistuessa aito rakkaus nousi elämässä korkeimmalle sijalle, ja sellainen rakkaus löytyi yllättävältä suunnalta. Kirja on herkkä nuoruudenkuvaus tyttökirjojen tyyliin Aino Kallaksesta.

Raili Mikkanen, Ei ole minulle suvannot! ****

Tammi 2002

s. 270

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 5, 13,18, 40, 43, 45