Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Kului muutama voitaikinan värinen syyspäivä, joiden aikana en saanut oikeastaan mitään muuta aikaiseksi kuin vähän höytyväisiä ajatuksia. Tällaisia ne varmaan ovat onnellisten ihmisten päivät, ajattelin, tai ainakin tyytyväisten, tai tavallisten, normaalien, keskimääräistoiveikkaiden, en minä tiedä. Sellaisten joilla on elämässä jonkin lajin mieli.

Mikko Rimmisen Nenäpäivä odotti kirjahyllyssä useamman vuoden lukuvuoroaan ja teki sen todella kiltisti. Yhtä kiltti oli Nenäpäivän päähenkilö Irma, joka asui yksin Hakaniemessä. Hän oli ihmisten keskellä yhtä yksinäinen kuin lukematon kirja luettujen kirjojen keskellä, ei juuri keinoja lähestyä muita. Tosin Irma keksi yhden tavan lähestyä muita ihmisiä, sillä hän päätti ryhtyä taloustutkijaksi ja kierrellä ihmisten asunnoissa tekemässä galluppeja. Siinä hommassa Irma tutustui aika värikkääseen joukkoon ihmisiä Keravalla. Miksi ihmeessä Keravalla? No alunperin Irma lähti hakemaan sieltä ilmoitustaululla ilmaiseksi luvattua…

Pakkohan sitä on joku tekosyy sellaiselle tuppautumiselle keksiä, virheitä on niin hankala myöntää. Niin sitten löysin itseni yhtäkkiä raapustamasta muistiinpanoja taskukalenterin tyhjälle takasivulle ja mutisemasta jotain epämääräisyyksiä gallupeista, tutkimuksista, markkinoista ja muusta.

Mikko Rimmisen Nenäpäivä ottaa omalta osaltaan kantaa ihmisten yksinäisyyteen ja siihen miten hankalaa on ystävystyä ihmisten kanssa. Myös se, että mikä johtaa ihmisen yksinäisyyteen on merkittävää. Irma tutustuu vale-taloustutkijana  Virtaseen, jolle hän lopulta pystyi kertomaan koko surkuhupaisan tarinan. Virtanen on alkoholisoitunut ja asuu pienessä siivottomassa asunnossa, jonka ovessa lukee talonmies. Virtanen ei kuitenkaan ole talonmies, eikä lähde talossa asuvien mummojen avuksi, kun he tarvitsisivat talonmiestä. Yksinäisyys luo myös avuttomuutta, kun ei ole henkilöä, keneltä pyytää apua tarvittaessa. Onneksi  Rimminen on katsonut kirjassaan yksinäisyyttä laajemmin, eikä ole luonut siitä vain yhden ihmisen taakkaa. Yksinäisyys on suuri teema ja pitää sisällään monta erilaista tarinaa.

Nenäpäivän Irma kohtaa Keravalla mm. yksinäisen vanhuksen, joka ihastuu ikihyväksi, kun Irma rimputtaa ovikelloa. Yleensä ihmiset ihastuvat Irmaan, ja alkavat suomalaiseen tapaan keittämään ensimmäiseksi kahvia, ja tutustuessaan läheisemmin omiin tutkimusihmisiinsä Irma pian alkaa itsekin käyttäytyä tuttavallisesti heidän luonaan osallistuen jopa yksiin surujuhliinkin. Kirjan isoja teemoja ovat siis syrjäytyminen, yksinäisyys ja yhteisöllisyys, joita Rimminen on kuvannut mustan huumorin avulla. Kirja voitti ilmestymisvuonna Finlandia-palkinnon. Nenäpäivä on esitetty myös teatterissa. Kirjaa lukiessa tunsin syvää myötähäpeää päähenkilön seikkailulle vale-taloustutkijana, sillä jokainen päivä oli täynnä surkuhupaisia tapahtumia. Erityismaininta Rimmisen taidokkaalle ja värikkäälle tekstille, joka pursuaa ajatuksenlentoa.

Ei siinä mitenkään ylitsevuotavan onnellinen tietenkään ollut, vain kevyt ja jotenkin lehtevä. Mikään ei varsinaisesti eronnut tavallisesta. Heräsin, kävin Hakaniemen hallissa, istuin torilla kahvit, palasin kotiin, laitoin ruokaa, söin, plarasin lehteä, pesin pyykin, kävelin Linnunlaululle ja takaisin, nuokuin hetken telkkarin ääressä, laittauduin yöpuulle. Kaupoilla ja kahveilla ei tullut paljon puheltua, ei sillä että siinä olisi rupattelua kaivannutkaan, ei vain ollut sellainen olo, ei tarvinnut yrittää, istua kahviteltan nurkassa miettimässä että pitäisi mennä sanomaan emännälle jotain sisältörikasta säästä.

Mikko Rimminen, Nenäpäivä *****

Teos 2010  kolmas painos

s. 339

Rimminen Mikko: Hippa

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 36. Kirjassa ollaan yksin

Kirja on oman kirjahyllyn aarre