Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Hän kuulee nyt laulun sanattomien fraasien hitaan svengin ja näkee itsensä seisomassa spotissa, soittamassa yksin lavalla, silmät kiinni, mutta hän on tanssilattialla Lolan kanssa. Lolan kädet ovat löyhästi ristissä hänen niskassaan ja liikkuvat hänen kaulallaan kun he tanssivat lähekkäin klubilla joka on täynnä ihmisiä. Joskus he tanssivat levyautomaatin soidessa, mutta nyt he ovat keskellä tätä outoa jakautunutta hetkeä, kuulevat hänen soittavan kappaletta jonka vain hän soittaa täsmälleen tällä tavoin. He ovat yhdessä ja Lolalla on raukea tyytyväinen hymy  ja kosteat silmät niin kuin rakastelun jälkeen, ilme joka hänestä aina oli pakahduttavan surullinen.

Amerikkalaisen Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti nousi lukulistalleni blogiystävän suosittelemana. Luin kirjailijan Suojelus teoksen viime vuonna ja Leena Lumi suositteli silloin minulle tätä toista kirjailijan teosta. Nämä kaksi teosta ovat aihepiiriltään erilaisia, mutta molemmissa on kirjailijalle tyypillinen maagisen runollinen ääni, johon liittyy psykologinen jännitys, odotus, intohimon herääminen ja ihastuminen. Molemmissa kirjoissa yksi päähenkilöistä on pieni poika. Termiitti on puhumaton ja liikkumaton poika. Toinen päähenkilöistä on hänen melkein 18v. isosiskonsa Kiuru, joka hoitaa ja rakastaa Termiittiä valtavan paljon. Kirjan kertojina toimivat myös Termiitin nuori isä ja molempien lasten täti Nonni.

On vuosi 1950 ja 21-vuotias korpraali Robert Leavitt on keskellä Korean sotaa. Hän ei pelkää omasta puolestaan, vaan on jännittynyt vaimonsa Lolan synnytyksen johdosta, sillä synnytykseen on lyhyt aika. Tilanne Etelä-Koreassa on järisyttävän dramaattinen. Sotilasjoukot tulittavat kaikkea mahdollista, kaikki ovat vihollisia ja nuoret sotilaat ampuvat silmittömän peloissaan kaikkea liikkuvaa. Leavitt on jäänyt tunneliin evakuoimiensa siviilien kanssa. Häneen on osunut kuolettavia luoteja, mutta hän ei pääse ulos tunnelista omin voimin. Viimeiset muistot elämästä vierivät tuskallisen kiduttavina hänen silmiensä ohi.

Nogun Rinin tapahtumat Etelä-Koreassa ovat tapahtuneet todella, ja kirjailija on omistanut teoksen Cholle, vauvalle, joka syntyi ja kuoli tunnelissa Nogun Rissä heinäkuussa 1950.

Vuonna 1959 Länsi-Virginiassa Kiuru hoitaa Termiittiä, ja on samalla jokaisen lähiseudun miehen intohimon kohteena. Pienellä paikkakunnalla jokainen tuntee toisensa, joten kiihkeä ja kaunis Lola, lasten muualle muuttanut äiti, on vielä kaikkien muistissa ja tiedossa. Kiuru on yhtä kaunis kuin äitinsä, mutta luonteensa hän on perinyt salassa pidetyltä isältään. Heidän äitinsä on jättänyt lapsensa siskolleen Nonnille hoidettaviksi, eikä ole pitänyt yhteyttä. Salaisuudet tulevat lopulta esille kuin tulvavesi, joka peittää talot ja maat. On tullut aika miettiä tulevaisuutta ja tehdä elämänmuutoksia.

Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti koskettaa aihepiiriltään, se koskettaa henkilöidensä puolesta, se koskettaa tarinallaan ja luo maagisen ja lukumuistoihin jäävän kirjan, joka sisältää omanlaatuisen maailman, joka voisi olla niin totta.

Se painaa sormen keskelle minun rintaani kuin kovan pisteen ja liikuttaa sitä alaspäin kuin kirjoittaisi minuun.

Jayne Anne Phillips, Kiuru ja Termiitti *****

Suom. Kersti Juva

Tammen Keltainen Kirjasto 2009

s. 314

Lark and Termite 2009

Jayne Anne Phillips: Suojelus

Kirjaa sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani ja 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Leena Lumin loistava bloggaus kirjasta