Turun ruattinkiäline
nimi Åbo, jokikylä, tua miäle Asterixi aikkase valtakunta. Olik Turku muina
simmone? Matali malkakattossi taloi viärviäres virra ääres, joki toi kala ja
vett ja jäät ja uitti miähet merel. Ko mää ajeluti virolaissi viarai Turus, nee
lukiva ain kyltit ääne. Turku – Aapo, hee laususiva.
Varsinais – suomalainen kirjailija Heli Laaksonen kirjoittaa
Turun murteella runoja, kirjoja, pakinoita ja tarinoita. Lähtisiks föli teos on kuvitettu kirjailijan piirroksilla, joten
hänestä kuoriutuu monipuolinen taiteilija esille, sillä kirja on täynnä hänen
omasta elämästä kertovia juttuja, jotka on aiemmin julkaistu jossakin lehdessä
tms. Kirjaa oli ihana alkaa lukea, koska alkulehdellä lukee kirjailijan lause
lukijoille:
Kiitos ja sydämenkuva
teil kaikil, ketkä kirjoi luvette!
Kirjan kappaleet ovat kaikki lyhyitä, noin yhden, kahden
sivun mittaisia, joten niitä on kiva lukea välipaloiksi, sillä niistä tulee
heti hyvälle tuulelle. Tokkopa kirjailija osaa ollakaan pahalla tuulella.
Kirjassa on 90 tarinaa, joiden kaikkien otsakkeessa lukee alussa Mitä mä tierän
esim. makkarapeiposest?, hautuumaist, pyyki ripustamisest, runokeika
rakentamisest. Nimenomaan runokeikkailu on aika kiinnostava juttu.
Runokeikan ytimen on
tunnelma ja tarina ja esiintyjä, syrän käres. Hualiktee tämän?
No minä ainakin huolin ja huolii aika moni muukin, sillä
Heli Laaksonen on suosittu runonlausuja. Kun käyn hänen keikoillaan, saan
valtavan määrän positiivisia ajatuksia ja iloista mieltä. Ilmankos kirjailija
on aina puhki poikki runoillan jälkeen, kun hän jakaa hyvänmielen runoja meille
kuulijoille. Hän kiertää keikkailemassa ympäri Suomen, ja ihmettelen miten hän
löytää keikkapaikoille, sillä kirjassa hän sanoo eksyvänsä aina, no melkein
aina. Koska olen Pohjois-Suomesta kotoisin, ymmärrän tosi huonosti Turun
murretta, ja siksi kirjan lukeminen on hidasta, mutta ei se haittaa, sillä
kirjastakin nousee samanlainen ilo, hauskuus ja positiivisuus kuin runoistakin.
Suosittelen tätä ilopillerikirjaa kaikille lukijoille.
Heli Laaksonen, Lähtisiks
föli *****
Kuvitus Heli Laaksonen
Seven-pokkari Otava 2016
s. 223
Hyväntuulen postaus: Heli Laaksonen on todella peruspositiivinen ja hänen riimittelynsä silkkaa verbaalista ilotulitusta! Kannen kuva on hellyyttävä ja hauska, teosta en ole - vielä -lukenut...
VastaaPoistaMutta murre on todella vieras, kuten oli aikoinaan manselainenkin tälläiselle alun perin karjalanmurteiselle stadin friidulle. Mitä ihmettä ovat malkattossit ja makkarapeiposet?? Ollaan fölissä:)
Kiitti Takkutukka :)
PoistaVerbaalinen lahjakkuus, sitä Heli Laaksonen on.
Murre on edelleen minulle vieras, vaikka olen asunut Turussa 14,5 vuotta ja mies puhui pelkästään Turun murretta, kun tavattiin. Siinä kävi sitten niin, että miehelle tarttui minulta Oulun murre. Aloin sitten puhua yleiskieltä ja miehelle tarttui sekin. Häneltä on hyvä kysyä mitä jokin sana tarkoittaa. Malka silmässä on ohranjyvä, joten malkakattossi on olkikatto miehen mukaan.
Makkarapeipone on talitiaisen vanha nimi.
Filistealaisten ollaan :)
Kiitos Sinulle Mai ja siipallesi, ei olisi kuunaan löytynyt turunnosta/suomennosta noille sanoille, mistä lie tuo makkara-etuliite juontunee?
PoistaMurteet ynnä sanat juurineen ovat kerrassaan mielenkiintoisia ja uudet sanat erityisesti, niiden pyörittelyyn ei koskaan väsy;)
Mutta miksi ihmeessä tämä minun tabletti kääntää ja vääntää kaikki sanat vääriksi! Kirjoitin sinulle lopuksi, että fölis ollaan ja tabletti on vääntänyt sen filistealainen, vähänkö harmitti.
PoistaOlen kyllä sitä mieltä, että suomalaisten puhekieli on köyhtynyt ja englannin kieltä pukataan joka paikassa tilalle. Luen nyt lapsille Eemelin koottuja metkuja, joka on täynnä mahtavaa sanastoa, mutta taitaa olla vierasta nykyajan ihmisille.
Lapset opettavat paljon kyselemällä mitä jokin sana tarkoittaa. Viimeksi tänään kerroin yhdelle lapselle mitä luoda tarkoittaa. Lopuksi sanoin, että aakkospelissä luodaan omia hahmoja, ja ehkä se ymmärrettiin parhaiten.
Voi Mai; ja minä kun niin pähkin filistealaisten arvoitusta! Kiva, että avasit,ne on nämä masiinaat väleen omapaisiä, mutta fölis ollaan;)
PoistaTämä sivuaa näitä nykyajan vempeleitä - meillä on töissä älykännykkä, jossa on meidän ns. Kellokalle, eli ohjelma, johon merkitään töihin tulot, lähdöt, suunnitteluajat ja kaikki älytön mitä herrat keksivät, että työaika käytetään. Kun lähden töistä, niin muutkin lähtevät ja ohjelma on ihan jumissa. Yritä siinä laittaa itsesi ulos, kun ohjelma väittää koko ajan, että olet paikalla. Tämmöist murhetust.
PoistaMulla on kanssa tämä kirja kirjahyllyn aarteena, omana ostoksena. En ole tainnut blogata.
VastaaPoistaOn se vaan ihanan positiivinen kirja. Luen ihan mielikseni Heli Laaksonen kirjoja.
Poista