sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja

Eräässä kunnassa, läntisessä Suomessa, ammoin rakennetussa nuorisoseurantalossa vonkuu, viuhuu, ryskyy, soi. 

Näin alkaa tutun runoilijan Heli Laaksosen pienoisteos Sylvia, Tuija ja laulava patja. Kirja valmistui Turun kirjamessuille 2016 ja runoilija, kirjailija itse oli kirjaansa kauppaamassa innokkaasti. Näin hänet myös Helsingin kirjamessuilla kauppaamassa kirjaansa. Oli mukava tavata iloinen runoilija, jolla on aina mukavat jutut. Kirjan alussa Heli Laaksonen kirjoittaa kirjan syntyhistoriasta:

... se alko siit, ko olin päättäny lakata koko kirjottamise, ruveta lähihoitajaks, kuarma-autonkuljettajaks (c-korti  jo suaritinki) taik syrjäytyneeks, mihen kirjailijoi enä tarvita, ei mihenkkä, kansalaisil o jo tv, fb, hd, jne...

Runoilija meni viimeiselle kirjakauppakeikalle Vihtiin ja tapasi siellä Marjatta Rinteen, joka pyysi runoilijaa kirjoittamaan näytelmän kahdelle seitsemänkymppiselle, jossa olisi myös runoja. Siitä lähti ajatus lentämään ja tuloksena on tämä kirja, jonka päähenkilöt ovat piilossa Tuijan syntymäpäiviä, joita sukulaiset ja lähipiiri haluaisivat juhlia, mutta Tuija ei. Tuija haluaa olla syntymäpäivänään kahdestaan ystävänsä kanssa ja siksipä he ovat piiloutuneet, mutta eivät kovin hyvin, sillä vähän väliä oven takana käy joku kolkuttelemassa.

Tästähän päästään itse aiheeseen, eli siihen, miten itse kukin haluaa viettää omia syntymäpäiviään, varsinkin kun ne ovat tasavuodet. Jotkut ilmoittavat lehdissä, että eivät juhli syntymäpäiviään ja ovat matkoilla. Olen sitä mieltä, että kun ihminen ilmoittaa, että ei juhli, niin sitä pitää kunnioittaa. Tätini ilmoitti ettei juhli, kun hän täytti 70 vuotta ja sitten hänen tyttönsä järjestivät juhlat, joissa ei sitten käynyt vieraita, koska hän oli ilmoittanut ettei juhli. 

Kirja on hauska ja elämänmakuinen, jossa muistellaan menneitä sulassa sovussa. Salaisuuksiakin sieltä nousee, tosin ovatko ne olleet salaisuuksia voi lukea kirjasta. Kirjan loppu kääntää mukavasti juonen toiseen suuntaan. Kirja kertoo pitkästä ystävyydestä, joka antaa anteeksi ystävän ja omat mokailut. Kirja kertoo myös siitä, että 70-vuotias voi itse päättää omista asioistaan ja menoistaan, vaikka jälkipolvea jo olisikin monessa sukupolvessa. Kirja on sopiva lahja ystävälle, jonka kanssa ystävyys säilyy ja paranee vuosista ja välimatkasta huolimatta.

Ko haasta ittes,
voi olla varma siit,
et jompikumpi hävi.

Heli Laaksonen, Sylvia, Tuija ja laulava patja ***
kansikuva, Heli Laaksonen
Kynälä 2016
s. 95

Laaksonen Heli: Sulavoi; Peippo vei

Kirsin bloggaus
Kristan bloggaus

Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti