Lina Bengtsdotter: Annabelle

Hän oli parhaansa mukaan yrittänyt unohtaa ja jatkaa elämää. Unohtaa kylän, talon, juhlat, Bettyn valon ja pimeän. Joskus hän melkein tunsi onnistuneensa, mutta ajan mittaan hän oli oppinut, että tunne oli väliaikainen, että helpompaa jaksoa seurasi aina vaikeampi, että milloin tahansa muistot saattoivat yllättää ja heittää hänet takaisin siihen paikkaan, siihen yöhön.

Ruotsalaisen Lina Bengtdotterin Annabelle aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilö on rikostutkija Charlie Lager. Charlie on kompleksinen päähenkilö, nainen, jonka taustalta löytyy kaikenlaista kurjaa, joka ei voi olla vaikuttamatta hänen elämäänsä. Alkoholi ja bailaaminen on hänelle tunnusomaista, mikä haittaa myös hänen työntekoaan. Syystä ovat hänen työkaverinsa ja esimiehensä varpaisillaan Charlien kanssa.

Lina Bengtsdotter on kotoisin Gullspångin pikkukaupungista, joten kyseinen kaupunki saa tässä esikoisdekkarissa luvan olla nuoren tytön Annabellen katoamispaikka, jonne lähetetään tukholmalainen rikostutkijapari Charlie ja Anders. Gullspång on täynnä muualta tulleita etsijöitä ja toimittajia sekä muuta uteliasta porukkaa. Charlie palaa tutkimuksen edetessä lapsuutensa ja nuoruutensa paikkoihin ja muistoihin, jotka mieluummin olisi unohtanut kokonaan.

Kirjan toinen tarina kertoo kahdesta tytöstä, joiden kotioloissa ei ollut kehumista. Surkeat kotiolot eivät aina vaikuta lapsen kehitykseen haittaavasti, mutta nämä tytöt saivat kärsiä koko loppuelämänsä. Tykkään siitä, että kirjailija on ottanut aiheeksi lasten kehityksen, johon kurjat kotiolot vaikuttavat tavalla tai toisella. Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa loppuiäksi mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Toisaalta myös hyvistä perheoloista tulevien lasten taustalta voi löytyä kammottavia rikoksia ja he voivat tehdä itse rikoksia tuntematta tunnontuskia.

Kirjailija on ruotsin ja psykologian opettaja, joten hänellä on jo koulutuksensa puolesta hyvä näkemys lasten kehitykseen ja kasvuun vaikuttavista tekijöistä. Ja tietysti siitä, miten ihmiset ummistavat silmänsä lasten olosuhteista siihen asti, kunnes on tapahtunut rikos. Miksi ihmiset ummistavat silmänsä lasten hädältä? Miksi kirjassa olevaan kymmeniä vuosia nuorten käytössä olleen talon tapahtumiin ei puututtu jo paljon aiemmin?

Kadonneet henkilöt eivät välttämättä halua tulla löydetyiksi. Suomessa katoaa satoja ihmisiä vuodessa. Osa tapauksista jää aina ratkaisematta. Omaisille katoaminen on aina erittäin raskasta. Löytyykö Annabelle ja mistä ja mitä hänelle on tapahtunut ennen katoamista? Näihin kysymyksiin Lina Bengtsdotter on kirjoittanut vastauksia antavan sujuvan ja viihteellisen yhteiskunnallisen dekkarin, jonka seuraava osa Francesca ilmestyy tänä keväänä , joten halusin lukea ensin tämän sarjan aloittavan Annabellen.

Meren äärellä, maassa kuninkaan,

monet vuodet sitten tunnettiin

eräs neito – ja viel´ ehkä muistetaan

nimi kauniin Annabel Leen.

Hän eli vain miettien rakkauttaan,

ja ma häntä rakastin niin.

Edgar Allan Poe, Annabel Lee

Lina Bengtsdotter, Annabelle

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Otava 2017

s. 363