Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Tommy oli ajatellut Lucya paljon. Kaikkia niitä vuosia, jotka tyttö oli viettänyt koulussa tuntien jälkeen, yksikseen luokkahuoneessa, neljänneltä luokalta lukion viimeiselle; vuosikausiin tyttö ei ollut pystynyt katsomaan edes Tommya silmiin.

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton vei totaalisesti sydämeni. Odotin tätä uusinta suomennosta Kaikki on mahdollista kuin kuuta taivaalta ja heti ensimmäisiä sivuja luettuani kyyneleet virtasivat silmistäni tunteiden pakahtuessa tarinan mukana eläytyen. Taika oli  jäljellä. En voinut ajatella muuta kuin, että haluan lukea lisää hänen kirjoja. Elizabeth Strout on suurenmoinen kirjailija, jonka tarinoita rakastan. Hän kirjoittaa säästellen, eikä avaa kaikkia salaisuuksia, vaan edelleen jäin kaipaamaan lisää Lucy Bartonista, josta kirjassa oli tullut kuuluisa kirjailija.

Lucy Bartonilla oli oma häpeänsä. Totta vie, hänellä oli häpeänsä. Ja hän oli jättänyt sen noin vain taakseen.

Kaikki on mahdollista on novellikirja, joka sisältää yhdeksän eri tarinaa. Jokaiselle tarinalle on yhteistä se, että henkilöt liittyvät Lucy Bartonin kotiseudulle tai sitten  Lucy on osallinen tarinassa, kuten novellissa Sisko, jonka päähenkilö on Lucyn veli Pete. Lucyn perhe oli köyhääkin köyhempi ja lasten olot olivat kurjat. Eri novellien perusteella Lucyn lapsuudesta nousee kuvia, jotka eivät ole kauniita. Näistä lapsuutensa muistoista Lucy on kirjoittanut muistelmansa ja hänen kirjansa on myynnissä myös hänen kotikaupungissa Amgashissa, josta useimmat kirjan kertojista ovat kotoisin. Osa tarinoista kertoo, miten köyhistä oloista lähtöisin olevaan kirjailijaan suhtaudutaan.

Kerran kun tyttö oli ollut vielä lapsi, Tommy oli astunut luokkaan koulun jälkeen ja siellä tyttö oli ollut lukemassa ja hypähtänyt ilmaan – hän oli tosiaan hypähtänyt säikähdyksestä ilmaan – kun ovi avautui. Tommy oli sanonut kiireesti: ”Ei, ei, kaikki hyvin.” Mutta tuona päivänä nähdessään miten tyttö oli säikähtänyt, hän oli arvannut että tyttöä oli piiskattu kotona.

Elizabeth Strout sai Pulizer-palkinnon vuonna 2009 kirjastaan Olive Kitteridge, josta tehdyn tv-sarjan olen katsonut. Stroutin kirjoitustyyliä on verrattu Alice Munron teksteihin ja löydän niistä paljon yhteistä arkielämän kuvausta, joka välillä on jopa ruman kaunista ja rujoa ja henkilöhahmot saavat tuntemaan eri tunnetiloja laidasta laitaan inhosta ihailuun, säälistä hyväksyntään. Strout ei emmi kirjoittaa eri yhteiskuntaluokkien henkilöistä, vaan hän räväyttää esille henkilöt salaisuuksineen, joista arvaillaan ja tiedetään tai ainakin puhutaan enemmän kuin tiedetään. Elizabeth Strout raastaa lukijan vereslihalle ja jättää lukijan kaipaamaan lisää.

Elizabeth Strout, Kaikki on mahdollista *****

Suom. Kristiina Rikman

Tammen Keltainen Kirjasto 2019

s. 260

Anything Is Possible 2017

Strout Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö