Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (Lukuviikko 2019)

 

Sanoin, että kaikki alkoi siitä, kun leikkasin hiukseni. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta se oli minun nähdäkseni ensimmäinen omituisuus. Sen jälkeen tapahtui vielä paljon tavallisia asioita, siedettävän tavallisia, ennen kuin alkoi kunnolla tapahtua outoja.

Siiri Enorannan uusimmassa fantasiakirjassa Tuhatkuolevan kirous upotaan syvälle taikuuden mystiseen maailmaan. Vastustin mielessäni tätä kirjaa, sillä ajattelin, että kirja on ottanut ihan varmasti liikaa vaikutteita Harry Potterista. No jotakin yhteistäkin löytyy, mutta niistä yhteneväisyyksistä voi lukea lisää tästä hurjan mielikuvituksellisesta kertomuksesta. Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Pau, jonka perheeseen kuuluvat isä, äiti ja isoveli sekä lemmikkieläin Pip. Ja tietysti kirjassa on taikakoulu, jonne sekä isoveli Tristin että Pau kutsuttiin opiskelemaan.

Minä opin savu vieköön taikomaan! Minä tosiaan opin! Se oli uskomatonta ja epätodellista, ja kuitenkin minusta tuntui, että se oli enemmän totta kuin mikään oli ollut koskaan ennen. Ensimmäistä kertaa tein sen elokuun toisena, toisena päivänä Magia-akatemiassa, ensimmäisenä virallisena kaksiviikkoisen koeajan päivänä.

Pau on aina ollut itsekseen viihtyvä, eikä ole välttämättä tarvinnut kavereita. Toista on taikakoulussa, sillä kavereilta ei voi välttyä, ja tosiaan heidän seurakin alkaa kiinnostamaan. Pau on kuitenkin tullut taikakouluun, jotta oppisi taikomaan, ja se käykin häneltä helposti, paljon helpommin kuin isoveljeltä, joka kesken koulun ilmoitti liittyneensä urheilujoukkueeseen ja jättävänsä taikakoulun kesken. Veljen lähtö koulusta vaikutti myös Paun koulunkäyntiin.

Mitä pidemmillä hiuksilla taiotaan, sitä voimakkaampi on taika, koska nämä hiukset ovat ehtineet kerätä itseensä eniten maagin olemusta, historiaa, syvintä ydintä.

Pau tuli hyvin tietämättömänä taikakouluun, sillä hän ei ollut aiemmin kuullut ötkyistä mitään. Hän ei tiennyt mitä ötkyt olivat. Vanhemmat olivat suojelleet ja pitäneet Paun turvassa ja tietämättömänä kaikesta. Nyt hän sai kuulla taikakoulussa kaikenlaista mitä ötkyt olivat valmiita tekemään, että taikoa saisi vain ötkyjen kannattajat. Mutta mistä Pau tiesi mitä hän kannattaa, sillä kukaan ei ollut kertonut hänelle mitään?

Juuri kun Pau oli kaikista onnellisimmillaan taikakoulussa, leijaili paratiisipilven päällä ja hyrisi itsekseen, pudotus maankamaralle sattui. Ja tulevat tapahtumat sattuivat vielä enemmän. Tarinankeksijä Siiri Enorannan kirjat kuuluvat kirjoihin, jotka haluan lukea. Taistelukentiltä avaruuteen ja takaisin, kirjailijalla on uskomaton mielikuvitus kuvata tarinoiden tilanteita ja paikkoja sekä taitoa kuvata nuorten heräävää ihastumista kuin siveltimenvedoilla, tunteilla ja tunnelmilla. Vuoden 2018 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voittanut Tuhatkuolevan kirous on maaginen, se on täynnä loitsuja, taikuutta ja fantasiaa.

Hän haukkoi henkeään ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Hän kurotti kohti hehkuvia kekäleitä kuin voisi poimia ne käteensä, mutta hänen ruumiinsa oli jälleen vahingoittumaton ja siten vahingoittuva, hän ei voinut koskea tulta. Mutta hänen liekkinsä oli moninkertaistettu. Ja niin hän ei ollut kuolematon vaan hän oli tuhatkuoleva.

Siiri Enoranta, Tuhatkuolevan kirous *****

Wsoy 2018

s. 443

Nuortenkirja

Enoranta Siiri: Nokkosvallankumous
Enoranta Siiri: Surunhauras, Lasinterävä

  

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja