Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Nyt minä olen leski. Yksin. Lasteni ympäröimä, mutta silti yksin, sillä sitä taakkaa, jota mieheni kantoi kanssani, en voi enkä halua sälyttää lasteni ikeeksi.

Pääsiäisen lukukirjaksi tuli kirjastosta sopivasti suosikkikirjailijani Kristiina Vuoren uusin kirja Viipurin valtiatar. Kirja kertoo 1500-luvun vaihteessa eläneestä ja vaikuttaneesta Gunilla Johanintytär Besestä (1475-1553), joka toimi pari vuotta Viipurin linnanpäällikkönä miehensä Erik Turenpoika Bielken kuoleman jälkeen vuosina 1511-1513. Kirjan mielikuvituksellinen tarina kertoo juuri noista kahdesta vuodesta.

Kristiina Vuoren historiallisiin kirjoihin kuuluu aina rakkaustarina, ja sellainen löytyy myös Viipurin valtiattaresta, mutta en halua spoilata ja kertoa kenen kanssa sellainen kehittyi. Ihme, että kehittyi, sillä Gunilla kuvataan aika vaikeana luonteena. Voisin jopa veikata erästä diagnoosia, sillä oireet on kuvattu tarkasti. Gunilla oli siis kosketusherkkä, eikä kestänyt muiden ihmisten koskettelua. Aviomies oli pitänyt kuitenkin huolen koskettelusta, sillä heillä oli lukuisa joukko yhteisiä lapsia. Ajan tavan mukaan osa lapsista oli siroteltu kasvamaan sukulaisten luona, mutta iso osa asui vielä Viipurissa.

Tunnen nälkää, niin kalvavaa nälkää, että olen kavahtaa. Kuinka kykenisin tästä hetkestä eteenpäin elämään ilman häntä, ilman kosketustaan, läheisyyttään. Epätoivoni on kauhistuttava, raaka, ja se riisuu minut vielä alastomammaksi, yhtä paljaaksi kuin haurastuneet luut vanhassa ruumiskuopassa. Minussa syntyy kiihkeä tarve osoittaa tunteeni teoin, sillä ääneen en niitä voi tunnustaa. Siihen minulla ei ole oikeutta. Ei enää.

Kristiina Vuori on Viipurin valtiattaressa kuvannut upeaa ja päättäväistä aikuista naista, joka ei jäänyt toimettomaksi miehensä kuoleman jälkeen. Aika oli sellainen, että puolison valitsi vanhemmat, joten Gunillakin tuumi miehensä kuoleman jälkeen, että ei ollut koskaan rakastanut miestään. Mutta kiihkeä rakkaustarina odotti häntä nurkan takana. Oliko Gunilla valmis luopumaan saavutetusta itsenäisyydestä? Kiihkeän kuuma rakkaus vai yksinolo ja rauha? Gunilla eli kirjassa vaikeiden valintojen äärellä, ja juonenkulkuun vaikutti myös eräs hänen lapsistaan.

Viipurin valtiattaren päähenkilö Gunilla eli aikana, jolloin Viipurin linnoitus toimi rajana ja tarkkailupaikkana moskovalaisten hyökkäykselle. Linnanpäällikön tehtävä oli siis suojata Viipurin asukkaita hyökkäyksiä vastaan. Kirjassa kuvataan hyvinkin yksityiskohtaisesti Gunillan tehtäviä, joihin hän sai miehensä rinnalla ja poissaollessa hyvän kokemuspohjan, jota käytti hyväkseen miehensä kuoleman jälkeen. Olihan hänellä innokkaita neuvonantajia laidasta laitaan, joten heiltä piti sitten poimia päätöksiä, joiden mukaan toimia. Linnanpäällikön tehtävien ohella Gunilla kuvataan äidin tehtävissä, jotka ajan mukaan on kuvattu vähäisiksi. Ammat ja lastenhoitajat hoitivat rälssin lapset, äideillä oli muuta puuhaa. 

Miksi Gunilla ei lähtenyt Viipurista heti, kun mies kuoli, kannattaa lukea kirjasta. Kristiina Vuori on jälleen kerran koonnut kiehtovan historiallisen kattauksen rakkautta ja juonitteluja, tällä kertaa Viipurin mystisessä linnoituksessa. Aikana, jolloin miehet sotivat ja hallitsivat, vai?

Kristiina Vuori, Viipurin valtiatar

Tammi 2019

s. 327 + 8s. Taustakirjoitusta + sitaatit + kirjailijan kiitokset + sanasto 7s.

Vuori Kristiina: Näkijän tytär
Vuori Kristiina: Siipirikko
Vuori Kristiina: Disa Hannuntytär

Vuori Kristiina: Neidonpaula

Vuori Kristiina: Kaarnatuuli

Vuori Kristiina: Filippa

Vuori Kristiina: Elinan surma