Mari Mörö: Kiltin yön lahjat

Nostin kaapista kupin. Leipää saa pehmeäksi kun sumuttaa ja laittaa sitten mikroon.

Mari Mörön Kiltin yön lahjat pureutuu pienen tytön elämään. Siia on eskari-ikäinen, hampaat ovat jo lähteneet, mutta kukaan ei vie häntä esikouluun, jossa hän saisi hoitoa ja ruokaa. Äiti makasi sängyssä, jossa partnerit vaihtuvat koko ajan. Välistä äiti häipyi kokonaan ja sellainen tapahtui myös kirjan kuvioissa.

Siia kulutti aikaansa pihalla ja naapurissa asuvien lasten kanssa tai sitten hän meni naapurissa asuvan sedän, Pöyhösen luokse, joka kuvitteli seurustelevansa Siian äidin kanssa. Kaikki ummistivat silmänsä Siian ahdingolta. Siia oli sosiaalisesti erittäin turvaton lapsi, kunnes naapuriin tuli yöksi Viikki, jolla itselläänkin oli lapsi. Katseltuaan aikansa Siian touhuja ja Siian kotioloja, Viikki päätti soittaa lastensuojeluun, mikä oli oikea toimenpide, vaikka lastensuojelun työntekijät meinasivat tehdä Viikistäkin ilmoituksen poliisille.

Siia oli siis sosiaalisesti turvaton, mutta hän kasvoi myös rajatta. Kukaan ei kieltänyt häneltä mitään, hänellä ei ollut kotiintuloaikoja. Hän sai itse kehitellä ruokansa ja usein hän haki itselleen naapurin pakastimesta syötävää. Hän pesi itse vaatteensa ja kuivatti ne ja voin hyvin kuvitella miltä ne näyttivät 6-vuotiaan pesemisen jälkeen. Naapurin äiti sanoi, että loton jälkeen on mentävä kotiin, siinä oli Siialle raja. Hän siis eli betoniviidakossa, kuten Mowgli viidakossa Viidakkokirjassa.

Meten ovikellon patteri oli paikallaan, Tapsa ei ollut ottanutkaan sitä irti. Niitten äiti tuli ovelle ja se oli vielä yöpukusillaan ja nosti lehden lattialta. Se sanoi, että pitäisi tulla myöhemmin ja sovittiin kolmen tunnin päästä. Mette ei tullut ovelle, vaikka pyysin.

Nyt on sunnuntai, Meten äiti huusi perään.

Siian tarinan rinnalle Mari Mörö on kirjoittanut kahden kaveruksen Pöyhösen ja Viikin seikkailut Pietarissa ja Suomessa. Mikään ei todellakaan mene putkeen. Tavarat katoaa, autonosat katoaa, juomat katoaa, auto katoaa ym. Vaikka Kiltin yön lahjat kertoo enemmän kuin pitäisi yhteiskunnan heikompiosaisten elämästä, silti minun piti paikoitellen nauraa näille kahdelle ääliölle ja heidän jutuilleen. Tuli mieleeni elokuva Nuija ja tosinuija, sitä samaa mustaa huumoria löytyy tästä tarinasta.

Mari Mörö kertoi kirjassa tarinaa, jossa pieni lapsi joutui selviämään yksin elämässä. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Kiitos Mari Mörö puhuttelevasta tarinasta.

 

Mari Mörö, Kiltin yön lahjat

Wsoy 1998

s. 169

Oman kirjahyllyn aarre.