Hannu Salama: Juhannustanssit (Klassikkohaaste 9)

Tori oli autio, kaupungin bussiliikenne oli lakannut iltapäivällä. Lehmukset seisoivat tomuisina rautarenkaissaan, rivin päässä olevasta oli auto repinyt kaarnan ja nilaa niin että kylki paistoi vaaleankeltaisena ja ruskeana, puunrunko näytti kinneriin ripustetulta teuraalta. Lähellä kirkon rappusia seisoksi kirjava joukkio jossa ei ollut montakaan yli kaksikymmentävuotiasta.

Hannu Salaman Juhannustanssit tuli heti mieleeni, kun Helmet –lukuhaasteen listassa oli kohta: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Lukijoille voi tulla yllätyksenä se, että jopa Suomessakin on kielletty ja sensuroitu kirjoja, mutta totta se on, sitä tehdään tänäkin päivänä. Juhannustanssit ilmestyi vuonna 1964, Hannu Salaman neljäntenä teoksena. Kirjassa on kohtaus, josta kirjailijaa syytettiin jumalanpilkasta, ja josta hän sai kolmen kuukauden tuomion. Presidentti Kekkonen armahti Hannu Salaman.

Luin kirjasta tehdyn muuttumattoman laitoksen. Kirjan sensuroidut painokset ilmestyivät vuosina 1966-1990. Tämän päivän lukijana ohitan ns. jumalanpilkkakohtauksen hieman kulmakarvoja kohotellen. Kohtauksesta on kohistu paljon. Vaikka en ollut lukenut kirjaa, tiesin, että mikä kohta oli sensuroitu. Oli aikakin lukea tämä kohistu kohtaus ja kirja, sillä tämä teos oli ensimmäinen lukemani kirja kirjailijan laajasta tuotannosta.

Kirjasta kohistaan edelleen ja ainakin blogeissa näkyy kirjabloggauksia Juhannustansseista. Samoin, jos pitää nostaa esille kirjoja, joita on sensuroitu, kielletty tai niiden johdosta on saatu tuomio, silloin Juhannustanssit on kirja, joka kannattaa muistaa. Lukiessa kannattaa miettiä ensinnäkin 60-luvun ahdasta aate-, uskonto- ja kulttuurimaailmaa, jota varsinkin nuoret kulttuurivaikuttajat halusivat olla ravistelemassa. Uskon, että kirja on ravistellut muillakin tasoilla, sillä siinä on todella rohkeita kuvauksia juhannusjuhlaillan vietosta ja mitä siellä tapahtui.

Kirjan yhtenä päähenkilönä toimi linja-autokuskina toimiva Lasse, joka aloitti kirjan. Lasse teki vähintään kahta työvuoroa ja käytti juhannustansseissa aikansa nukkumalla, kun muut juhlivat. Lasse oli perheenisä, mutta se ei estänyt häntä seurustelemasta muiden naisten kanssa. Nykyaikaa, mutta 60-luvulla vielä aika rohkeaa käytöstä. Lassen jälkeen tarkasteltiinn muita juhannusjuhlijoita, varsinkin Lassen kyydissä olijoiden elämää, joista nuori opiskelijapoika Paavo lopetti kirjan.

Lassen kyydissä olijoista harva oli yli kaksikymppinen. Muistan itsekin miten nuorena kuljettiin tanssipaikoille. Ja sen tanssipaikkojen tunnelman. Ja sen, että oli nuori ja halusi olla muiden nuorten seurassa. Hannu Salama on luonut kirjalle oikeanlaisen tanssipaikkatunnelman, hikisen, kuuman, alkoholinhuuruisen, tanssivan, tönivän ja tappelevan. Kaikki tunteet löytyivät kirjasta, jota höystettiin rehevällä puheella. Piiloon puiden taakse ja hommat hoituivat nopeasti. Niin ja se juhannuskokon sytyttäminenkin oli aikamoista sähläämistä.

Salissa soi, joku imelä sälli naukui levyltä Johnny Guitaria; savolainen koska vetää iitä eeksi…

Hannu Salama, Juhannustanssit

Otava 1990  9. Painos

s. 245

ensimmäinen painos ilmestyi 1964

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 

5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter

6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 

7.  Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän  

8.  Timo K. Mukka: Tabu
9.  Hannu Salama: Juhannustanssit