Katrine Engberg: Krokotiilinvartija

Minä en ole ikinä ennen tuntenut näin, hän ajattelee. En ikinä. Kun hän vihdoin saa puseron kiskottua pään yli, mies istuu veitsi kädessään.

Ja hymyilee.

Tanskalaisen Katrine Engbergin esikoisdekkari Krokotiilinvartija aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilöt ovat kööpenhaminalaiset tutkijat Kørner ja Werner. Jeppe Werner palasi hermolomansa jälkeen töihin ja sai vastuulleen  uuden rikostutkimuksen, murhatun nuoren naisen. Anette Kørner on hänen pitkäaikainen työparinsa. Anette on reipasotteinen ja iloinen työkaveri, joka piristää ilmapiiriä huumorintajuisella elämänasenteellaan. Jeppen vaimo oli löytänyt uuden miehen, josta syystä Jeppe kipuili melkein koko dekkarin ajan, mutta piristävämpiäkin päiviä oli onneksi luvassa.

Hänen sydämensä räpisteli kuin undulaatti, joka pyrkii pakoon häkistään. Hän oli lamaantunut, paniikki riehui hänen voimattomassa kehossaan. Nyt minä kuolen, hän ajatteli. Hän halusi huutaa, mutta avunhuutamiseen tarvittava ääni oli hylännyt hänet jo monta vuotta sitten.

Sitten tulivat kyyneleet.

Krokotiilinvartijassa on kerrostalo, jonka omistaa vanhempi rouvashenkilö, joka on aina asunut samassa talossa, sillä hän peri talon vanhemmiltaan. Kyseinen opetusalalla ollut rouva oli eläkkeellä ja harrasti kirjoittamista. Viime aikoina hän oli kirjoittanut dekkaria viininlipityksen ohella. Jostakin syystä talossa tapahtunut nuoren naisen murha alkoi muistuttaa käsikirjoitusta. Ja aivan kuin poliisit saisivat todisteita, joita ei pitäisi olla. Pirullinen murhaaja kaiken kaikkiaan hääri talon lähellä ja piti tutkijoita pilkkanaan. Sitten tapahtui toinen murha.

Katrine Engberg on menestynyt tanssija ja koreografi, mutta nyt hän on vaihtanut tanssitossut kirjoittamiseen ja aika hyvin hän sen tekeekin. Krokotiilinvartijassa on tosin reippaasti adjektiiveja, mutta ilmeisesti se kuuluu Engbergin tyyliin. Kirjan tarinaa kuljetettiin puhekielellä, jota oli mukava lukea. Dekkarin henkilömäärä oli sopivan suppea, joten oli kiintoisaa lukea, kuka henkilöhahmoista voisi olla murhaaja. Mitään tajunnanräjäyttävää juonenkoukkua ei löytynyt Krokotiilinvartijasta, mutta aion kyllä lukea jatkossakin mitä kirjailija kirjoittaa. Jeppelle oli kirjoitettu yllättäviä juonia, joille nauroin ihan katketakseni, ja ne piti kertoa myös miehelleni, joka nauroi yhtä makeasti. Yllättävä dekkari, joka välillä kutkuttaa nauruhermoja. Toivon tällaista lisää jatkossa.

Kasvoissa ei ole meikkiä, ne ovat lapsekkaan puhtoiset ja paljaat. Valmiit häntä varten. Hänen muusansa, valkoinen kangas.

Katrine Engberg, Krokotiilinvartija

Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Otava 2019

s. 396

Krogodillevogteren 2016

dekkari