Mummojen kodeissa on
aina jotakin erityistä. Niiden tuoksun muistaa aina.
Tämä on tietenkin
tuiki tavallinen talo. Noin yleisesti ottaen. Talossa on neljä kerrosta ja
yhdeksän asuntoa, ja täällä tuoksuu mummolta. Ja tietenkin kahvilta. Kahvilta
täällä tuoksuu melkein aina. Pesutuvan seinälle on kiinnitetty selkeät
järjestyssäännöt, joiden otsikkona on ”Kaikkien viihtyvyyden vuoksi”. Sana
”viihtyvyyden” on alleviivattu kaksi kertaa. Hissi on aina rikki, pihalla on
roskienlajittelupiste, ja sitten täällä on kännikala ja taistelukoira ja mummo.
Ihan tavallinen talo
siis. Noin yleisesti ottaen.
Ruotsalaisen Fredrik Backmanin syvällisen ja lämminhenkisen Mummo sanoo hei ja anteeksi kirjan
päähenkilö on rakastettavan erilainen pikkuvanha Elsa, joka on melkein
8-vuotias ja tulevan vauvan isosisko. Vauvan, jonka työnimenä on Puolikas,
sillä Elsan äiti ja isä ovat eronneet ja Puolikkaan isä on George. Elsan
erilaisuus saa muut oppilaat kiusaamaan Elsaa, joten Elsa on oppinut juoksemaan
muita lapsia pakoon.
Mummot ovat kuin armeijoita.
On lapsenlapsen
etuoikeus tietää, että joku on puolellasi aina, riippumatta siitä mitä
tapahtuu. Jopa silloin kun olet väärässä. Erityisesti silloin.
Elsan ainoa ystävä on hänen mummonsa ja mummo on sairastunut
vakavasti. Niinpä mummo antaa Elsalle tehtävän. Hän antaa Elsalle aina tehtäviä
ja niihin kuuluu aina aarrejahti. Samoin tapahtuu uudessakin tehtävässä. Elsan
on vietävä kirje eräälle mummon tutulle ja sanottava mummolta hei ja anteeksi.
Elsa hoitaa tehtävää hartaasti, sillä yhden kirjeen vietyään, hän saa vihjeen
seuraavasta kirjeestä.
Mummoaan voi rakastaa
tietämättä hänestä oikeastaan yhtään mitään.
Elsalla on opettajan mielestä keskittymisvaikeuksia, mutta
Elsa on eri mieltä asiasta, sillä hän on lukenut kaikki Harry Potterit ja osaa ne
ulkoa. Ja muukin kirjallisuus on hänelle läheistä mm. Hämähäkkimies ja X-men ja
Taru sormusten herrasta. Niinpä hänen on yllättävän vaikea uskoa, että joku
aikuisista ei ole lukenut Harry Pottereita, sillä kirjat ovat hänelle todella
tärkeitä. Mummo kertoo Elsalle omaa tarinaa Miamasista ja heillä on yhteinen
salakieli, jota puhutaan vain Miamasissa. Mummo
sanoo hei ja anteeksi kirjassa kerrotaan Elsan ajatuksin mitä Miamasissa
tapahtuu. Aivan kuin kerrostalossa, jossa Elsan koti on, ihmiset alkaisivat muistuttaa
Miamasin henkilöitä.
Jokainen
seitsemänvuotias ansaitsee oman supersankarin.
Kirjan takakannessa Dagens Nyheter ilmoittaa, että tätä
kirjaa tulevat rakastamaan kaikki. Minä rakastuin kirjaan palavasti, mutta olen
myös lukenut Harry Potterit ja osaan ne melkein ulkoa. En yhtä hyvin kuin Elsa. Meillä olisi ollut Elsan kanssa paljon juteltavaa Harrysta.
Kirja naurattaa ja itkettää. Kirjan lopussa tunteet vyöryivät Niagaran
putouksen lailla ylitseni ja itkin ja itkin. Silti rakastan tätä kirjaa.
Fredrik Backman, Mummo
sanoo hei ja anteeksi *****
Suom. Riie Heikkilä
Otava 2019
s. 461
Min mormor hälsar och
säger förlåt 2013
Kiitos muistutuksesta, olinkin ihan unohtanut, että piti varata tämä kirjastosta! :)
VastaaPoistaKiva että aiot lukea tämän kirjan :)
PoistaLukuiloa!
Uskon että rakastaisin tuota tarinaa. Oma isoäitini oli minulle tosi tärkeä. Hän kuoli 2004 mutta elää muistoissani. ❤️ Kylläpä kerroit hyvin kirjasta. Juuri silleen sopivasti että alkoi oikein kutkuttaa ja haluttaa lukea. Elsan saama tehtävä tekee minut erityisen uteliaaksi 😀
VastaaPoistaTässä kirjassa on muitakin uteliaisuutta herättäviä juonenkäänteitä. Äidinäiti kuoli, kun olin ekaluokalla koulussa, isänäiti kuoli, kun odotin esikoista. Molemmat olivat uskovaisia ja aika vanhoillisia. Maatilojen emäntiä. Olisin itsekin viihtynyt maatilalla. Muistan, että isänäidillä oli aina pikkuveljelleni namuja, mutta me muut saatiin olla ilman.
PoistaSuosittelen kirjaa :)
Kiitos Mai 🌹 Mukavaa perjantaita ja hyviä muistoja toivotellen.
PoistaBackman on ihastuttava kirjailija; olen lukenut häneltä "Mies joka rakasti järjestystä" ja "Britt-Marie kävi täällä". Ilman Sinua tämä uutukainen olisi kuitenkin livahtanut ohi suun, joten kiitos Mai:)
VastaaPoistaLuin juuri Maija Paavilaisen "Mummoälyä", joka nosti hymyn ja virneenkin huulille malliin: "Mummon huima digiloikka on suvun pisin: kansakoulun helmitaulusta älypuhelimeen." Ei huono hyppy...
Olin itse Mummini tyttö ja saattelin hänet 16-vuotiaana. Edelleen on tiukan paikan tullen Mummin pehmeä, turvallinen,hyväntuoksuinen ja koskaan pettämötön syli, se paikka, johon mielikuvissani voin turvautua:)
Mielikuvat, varsinkin turvalliset ja hyvää mieltä tuottavat, ovat ihania.
PoistaBritt-Marie löytyy myös tästä kirjasta. Uskoisin, että hän on sama henkilö. Tämän kirjan jälkeen kiinnostaisi lukea juuri hänestä. Mahtavaa, että Ruotsista suomennetaan myös muutakin kirjallisuutta kuin vain dekkareita.
Lukuiloa :)