torstai 19. syyskuuta 2019

Fredrik Backman: Mummo sanoo hei ja anteeksi


Mummojen kodeissa on aina jotakin erityistä. Niiden tuoksun muistaa aina.

Tämä on tietenkin tuiki tavallinen talo. Noin yleisesti ottaen. Talossa on neljä kerrosta ja yhdeksän asuntoa, ja täällä tuoksuu mummolta. Ja tietenkin kahvilta. Kahvilta täällä tuoksuu melkein aina. Pesutuvan seinälle on kiinnitetty selkeät järjestyssäännöt, joiden otsikkona on ”Kaikkien viihtyvyyden vuoksi”. Sana ”viihtyvyyden” on alleviivattu kaksi kertaa. Hissi on aina rikki, pihalla on roskienlajittelupiste, ja sitten täällä on kännikala ja taistelukoira ja mummo.
Ihan tavallinen talo siis. Noin yleisesti ottaen.

Ruotsalaisen Fredrik Backmanin  syvällisen ja lämminhenkisen Mummo sanoo hei ja anteeksi kirjan päähenkilö on rakastettavan erilainen pikkuvanha Elsa, joka on melkein 8-vuotias ja tulevan vauvan isosisko. Vauvan, jonka työnimenä on Puolikas, sillä Elsan äiti ja isä ovat eronneet ja Puolikkaan isä on George. Elsan erilaisuus saa muut oppilaat kiusaamaan Elsaa, joten Elsa on oppinut juoksemaan muita lapsia pakoon.

Mummot ovat kuin armeijoita.
On lapsenlapsen etuoikeus tietää, että joku on puolellasi aina, riippumatta siitä mitä tapahtuu. Jopa silloin kun olet väärässä. Erityisesti silloin.

Elsan ainoa ystävä on hänen mummonsa ja mummo on sairastunut vakavasti. Niinpä mummo antaa Elsalle tehtävän. Hän antaa Elsalle aina tehtäviä ja niihin kuuluu aina aarrejahti. Samoin tapahtuu uudessakin tehtävässä. Elsan on vietävä kirje eräälle mummon tutulle ja sanottava mummolta hei ja anteeksi. Elsa hoitaa tehtävää hartaasti, sillä yhden kirjeen vietyään, hän saa vihjeen seuraavasta kirjeestä.

Mummoaan voi rakastaa tietämättä hänestä oikeastaan yhtään mitään.

Elsalla on opettajan mielestä keskittymisvaikeuksia, mutta Elsa on eri mieltä asiasta, sillä hän on lukenut kaikki Harry Potterit ja osaa ne ulkoa. Ja muukin kirjallisuus on hänelle läheistä mm. Hämähäkkimies ja X-men ja Taru sormusten herrasta. Niinpä hänen on yllättävän vaikea uskoa, että joku aikuisista ei ole lukenut Harry Pottereita, sillä kirjat ovat hänelle todella tärkeitä. Mummo kertoo Elsalle omaa tarinaa Miamasista ja heillä on yhteinen salakieli, jota puhutaan vain Miamasissa. Mummo sanoo hei ja anteeksi kirjassa kerrotaan Elsan ajatuksin mitä Miamasissa tapahtuu. Aivan kuin kerrostalossa, jossa Elsan koti on, ihmiset alkaisivat muistuttaa Miamasin henkilöitä.

Jokainen seitsemänvuotias ansaitsee oman supersankarin.

Kirjan takakannessa Dagens Nyheter ilmoittaa, että tätä kirjaa tulevat rakastamaan kaikki. Minä rakastuin kirjaan palavasti, mutta olen myös lukenut Harry Potterit ja osaan ne melkein ulkoa. En yhtä hyvin kuin Elsa. Meillä olisi ollut Elsan kanssa paljon juteltavaa Harrysta. Kirja naurattaa ja itkettää. Kirjan lopussa tunteet vyöryivät Niagaran putouksen lailla ylitseni ja itkin ja itkin. Silti rakastan tätä kirjaa.

Fredrik Backman, Mummo sanoo hei ja anteeksi *****
Suom. Riie Heikkilä
Otava 2019
s. 461
Min mormor hälsar och säger förlåt 2013

7 kommenttia:

  1. Kiitos muistutuksesta, olinkin ihan unohtanut, että piti varata tämä kirjastosta! :)

    VastaaPoista
  2. Uskon että rakastaisin tuota tarinaa. Oma isoäitini oli minulle tosi tärkeä. Hän kuoli 2004 mutta elää muistoissani. ❤️ Kylläpä kerroit hyvin kirjasta. Juuri silleen sopivasti että alkoi oikein kutkuttaa ja haluttaa lukea. Elsan saama tehtävä tekee minut erityisen uteliaaksi 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on muitakin uteliaisuutta herättäviä juonenkäänteitä. Äidinäiti kuoli, kun olin ekaluokalla koulussa, isänäiti kuoli, kun odotin esikoista. Molemmat olivat uskovaisia ja aika vanhoillisia. Maatilojen emäntiä. Olisin itsekin viihtynyt maatilalla. Muistan, että isänäidillä oli aina pikkuveljelleni namuja, mutta me muut saatiin olla ilman.

      Suosittelen kirjaa :)

      Poista
    2. Kiitos Mai 🌹 Mukavaa perjantaita ja hyviä muistoja toivotellen.

      Poista
  3. Backman on ihastuttava kirjailija; olen lukenut häneltä "Mies joka rakasti järjestystä" ja "Britt-Marie kävi täällä". Ilman Sinua tämä uutukainen olisi kuitenkin livahtanut ohi suun, joten kiitos Mai:)

    Luin juuri Maija Paavilaisen "Mummoälyä", joka nosti hymyn ja virneenkin huulille malliin: "Mummon huima digiloikka on suvun pisin: kansakoulun helmitaulusta älypuhelimeen." Ei huono hyppy...

    Olin itse Mummini tyttö ja saattelin hänet 16-vuotiaana. Edelleen on tiukan paikan tullen Mummin pehmeä, turvallinen,hyväntuoksuinen ja koskaan pettämötön syli, se paikka, johon mielikuvissani voin turvautua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvat, varsinkin turvalliset ja hyvää mieltä tuottavat, ovat ihania.
      Britt-Marie löytyy myös tästä kirjasta. Uskoisin, että hän on sama henkilö. Tämän kirjan jälkeen kiinnostaisi lukea juuri hänestä. Mahtavaa, että Ruotsista suomennetaan myös muutakin kirjallisuutta kuin vain dekkareita.

      Lukuiloa :)

      Poista