Kim Thúy: Vi

Olin sisarussarjan nuorin, kolmen isoveljeni ainoa sisko, jota kaikki suojelivat kuin lasivitriiniin pantua arvokasta hajuvesipulloa. Nuoren ikäni vuoksi minua varjeltiin perhehuolilta, mutta tiesin silti, että kaksi vanhinta veljeäni joutuisivat taistelukentille sinä päivänä kun he täyttäisivät kahdeksantoista vuotta. Ihan sama lähetettiinkö veljet Kambodžaan taistelemaan Pol Potia vastaan vai Kiinan rajalle, molemmat vaihtoehdot tiesivät samaa kohtaloa, samaa kuolemaa.

Ihastuin suunnattomasti vietnamilaissyntyisen Kim Thúyn koskettavan esikoisteokseen Ru, joka aloitti kirjailijan omaelämäkerrallisten kirjojen sarjan. Vi jatkaa tuota sarjaa. Vi ei koskettanut minua yhtä syvällisesti, vaikka siinä ruodittiin samoja aiheita. Kun luin Run sivuja, minusta tuntui kuin sydämeni olisi revitty irti. Kirjailijalla on taito koskettaa tunteilla. Tuon tunteen löysin Vin loppuosasta. Esikoiskirja oli hyvin runollinen ja tuo runollisuus näkyi selvemmin myös Vin loppuosassa.

Etunimeni Băo Vi kuvaa vanhempieni aikomusta ”suojella kaikkein pienintä”. Sanatarkka käännös nimestäni kuuluu ”arvokas pikkuruinen”. Niin kuin yleensä Vietnamissa käy, minustakaan ei tullut nimeni kaltainen.

Vi kuvaa syvemmin Vietnamia, josta kirjailijan perhe lähti venepakolaiseksi, kun hän oli kymmenvuotias. Perhe hajosi, sillä isä jäi Vietnamiin. Ehkä seuraavassa kirjassa kirjailija kertoo enemmän isästään, jota hän kuvasi runsaasti Vin alussa kuvaillessaan vietnamilaista kulttuuria ja sukua. Mies on Vietnamissa perheen pää, mutta se ei estänyt perheen äitiä lähtemästä pakolaiseksi lastensa kanssa. Olot Vietnamissa olivat epävarmat jatkuvan sotatilan vuoksi. Vietnamin sotaa käytiin vuosina 1955-1975 kahtiajakautuneen Vietnamin ja niiden liittolaisten kesken. Vuonna 1978 Vietnam valtasi Kambodžan. Valtaus tiesi kiinalaissukuisille vietnamilaisille uudelleenkoulutusta ja muita vaikeuksia. Vuosi oli sama, jolloin kirjailijan hajonnut perhe pakeni Vietnamista.

Samaan tapaan kuin kanat, joita Mekongjoella veneissä asuvat ihmiset kasvattivat paksujen bambujen ontoissa sisuksissa, minäkin pysyttelin mieluiten liikkumatta asunnossamme, joka sekin oli jo liian tilava verrattuna pakolaisleirillä meille osoitettuun nurkkaukseen. Vartaloni oli sopeutunut veljieni ja äitini vartalon muotoihin. Nukuin muhkuraisella maalattialla kiinni heidän käsivarsissaan ja kyljissään.

Kirjailija palasi Vietnamiin sen jälkeen, kun valmistui juristiksi. Juristin ammatti ei suinkaan ollut se, mitä perheen vanhin poika ja äiti olisivat halunneet hänen opiskelevan. Muuttaminen Vietnamiin ei myöskään ollut heistä suotavaa. Kirjailijan olisi pitänyt mennä naimisiin kunnon vietnamilaisen miehen kanssa, ja elää sovinnollista elämää. Rivien välistä on jo heti alusta lähtien noussut kapinallinen tyttö, joka etsi itseään ja kykyjään. Vin sivuilla löytyy jo viitteitä kiinnostuksesta sanojen merkityksiin. Luen mielelläni seuraavatkin Kim Thúyn kirjat, sillä kirjoissa kuvataan runsaasti Vietnamia ja sen kulttuuria ja ruokia, jotka ovat itselleni hyvin outoja, mutta kiinnostavia, sillä eräs venepakolaisen poika ja hänen lapsensa kuuluvat sukuumme.

Kim Thúy kuvaa kirjansa Vi sivuilla elämäänsä ja siihen liittyviä kipeitä traumoja. Koskettava tarina.

Kim Thúy, Vi

Suom. Marja Luoma

Gummerus 2019

s. 133

Ranskankielinen alkuteos Vi 2016

Kim Thúy: Ru