Taija Tuominen: Kuningaskobra

Isääni en itkenyt lainkaan, eikä äiti palanut talon mukana. Selkä vain kärähti. Tappouhkauksia hän ei kuitenkaan enää kykene lähettämään. Enää hän ei lähettele lehtiin kuolinilmoituksiani tai soittele ympäri maakuntaa, että hänen siivoojana työskentelevä tyttärensä on nykyisin suljetulla osastolla.

Taija Tuomisen toinen  romaani on nimeltään Kuningaskobra. Yllä oleva lainaus on hänen muistojaan. Esikoisromaanissaan Tiikerihai hän kirjoitti äiti-suhteestaan. Suhde oli kamala ja lopulta Tuominen haki oikeudelta äidilleen lähestymiskiellon. Surullista. Isä-suhde meni myös poikki Tiikerihain ilmestyttyä.

Taija Tuominen kertoo Kuningaskobrassa työhistoriastaan mm. luovan kirjoittamisen opettajana, ystävyydestään entisen äidinkielenopettajansa kanssa, matkustelusta ja työmatkoistaan ja omasta juomisestaan, joka alkoi pikkulapsena sahdin juomisena kotikellarissa. Isä ja äiti joivat antaumuksella alkoholia. Taijan tehtävänä oli huolehtia lehmistä. Syöttää, juottaa ja lypsää. Äiti paranteli kohmeloa.

Kirjoita salaisuutesi, sanon usein luokkahuoneissa, kirjoita siitä, mitä kannat mukanasi. Kirjoita siitä mitä kaipaat, sillä me olemme sitä mitä me kaipaamme.

Taija Tuominen kaipasi asfaltin ja bensan tuoksua ja hän sai nuorena moottoripyörän, jolla ajeli öisin Helsingin katuja. Äiti takavarikoi herkästi Taijan moottoripyörän avaimet. Hän tiesi, että se oli Taijan herkkä kohta, ja sillä pystyi kiristämään tyttöä tekemään ilkeyksiä esim. tyhjentämään isän auton renkaat. Jos hän ei olisi tehnyt niin, siitä olisi seurannut selkäsauna ehkä heinäseipäällä, ehkä lypsykoneen letkulla, ehkä koiranhihnalla. Ilkeän ihmisen mielikuvitus on raivoisa. Taija Tuomisen äiti oli kauhea ihminen, oikea painajainen äidiksi. Kirjassa kerrotaan lisää vanhemmista ja muista sukulaisista.

Kun tein Hiljasta haastattelun Kotilieteen, hän sanoi, että hyvä opettaja auttaa joen yli, on rinnalla, mutta antaa opetella kävelemään itse.

Taija Tuominen sai iltalukion äidinkielenopettajasta itselleen hyvän naisen mallin. Naisen joka auttoi ja ymmärsi kovalla kädellä kasvatettua tyttöä. Johdatti kirjallisuuden maailmaan. Hilja oli oikea äitihahmo Taijalle. Olen iloinen, että Taija kohtasi Hiljan, ja sai sitä tukea ja kannustusta mitä omien vanhempien pitäisi antaa. Yksikin hyvä aikuinen riittää tukemaan kasvua ja kehitystä.

Kun luin Kuningaskobran, ajattelin heti, että minun pitää lukea myös Tiikerhai, sillä tässä kirjassa puhutaan paljon kyseisestä kirjasta ja sen sisällöstä. En edes ymmärrä miten kyseinen kirja on mennyt ohi lukematta sitä. Olen aina ollut kiinnostunut lasten kasvusta ja kehityksestä ja niihin liittyvistä kirjoista. Yksi mieleenpainuvimmista kirjoista on ollut Thorey Haydenin Tiikerin lapsi. Tiikerin lapsen jälkeen luin kaikki muutkin Haydenin lapsiin liittyvät kirjat. Taija Tuomisen herkkä kohta ovat hänen vanhempansa. Kukaan ei voi valita vanhempiaan ja vanhemmista on vaikea päästä eroon, kuten Taija Tuomiselle on käynyt. Äiti järjesti kaikkea kamalaa ainoalle lapselleen, valitettavasti. Mutta mikä oli äidin oma tarina? Mistä kumpusi pahuus ja lapsen kurja kohteleminen? Kirja jättää paljon auki.  Taija Tuomisella on tarinankerronta ja tragikomiikka hallussa.

Taija Tuominen, Kuningaskobra

Tammi 2019

s. 244