Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Piittaamaton, puolueeton hiljaisuus huokui kaikesta mitä näin. Kiipeilytelineet, keltaiset puut, pyörätelineet, koulun harmaat ikkunat, kaikki odottivat hiljaa ja julistivat hiljaisuudellaan: se mikä tapahtuu, se tapahtuu.

Antti Röngän esikoisteos Jalat ilmassa oli aluksi teos, jota en halunnut lukea, sillä minulla oli etukäteen tunne, että luen jotakin, mikä on liian tunteellista, ja liiaksi kirjailijan yksityiselämää koskettavaa. Kirjablogit kirjoittivat niin hienoja arvioita teoksesta, että uskalsin varata kirjan. Poikani oli koulukiusattu, joten luen kiusaamistarinat tiikeriäidin silmillä, valmiina puolustamaan, valmiina taisteluun, ahdistuen ja peläten, sydän vuotaen kyyneleitä. Sitten kohtasin Aaron, epävarman nuorukaisen, kirjan henkilöhahmon, jonka lapsuuden ja nuoruuden pilasivat ikävät ikätoverit.

Sä olet ihan tyhmä. Sä olet helvetin tyhmä ja ruma. Sua pitäis vetää turpaan.

Aarolla ei ollut yhtään kaveria koko kouluaikana, eikä vanhemmat puuttuneet asiaan. Omilla lapsillani oli aina kavereita. Kaapit tyhjenivät ruoasta ja pelisessiot olivat pitkiä. Välillä kaverukset kävivät pelaamassa jalkapalloa tai jääkiekkoa ulkona. Lasten lapsuus ja nuoruus oli sosiaalista, energistä ja nälkäistä. Pääkiusaaja oli samalla luokalla koulussa, samoin kuin Aaron kiusaaja. Kiusaajan kaverit olivat mukana kiusaamisessa ja yleensä muu luokka oli hiljaa. Kiusaaminen tuli hiljaa hyväksytyksi. Näin oli ollut ja se jatkui.

Onneksi omat lapseni uskalsivat puhua kiusaamisesta. Olivat puhuneet myös opettajalle, mutta sehän oli yhtä tyhjän kanssa. Kun kuulin, että lapseni päätä oli hakattu seinään ja hoettu, että hänen iso päänsä on tyhjää täynnä, otin asian heti puheeksi kiusaajan äidin kanssa, kiusaajan ja omien lasteni seistessä vieressä. Lisäksi muita vanhempia ja lapsia oli ympärillä. Eihän kiusaaja lopeta, se on puhuteltava aina uudestaan, niin kauan, että se loppuu. Ja se on vanhempien velvollisuus tehdä. Aaro ei puhunut asiasta kenellekään. Kun vanhemmat kysyivät, hän kielsi kaiken. Kaikki oli hyvin.

En ole vuosikausiin ajatellut kenenkään toisen kärsimyksiä ja tunteita näin paljon. Olenko koskaan ajatellut toisen kärsimyksiä ja tunteita näin paljon? Kaikki vuodet näin vain itseni, oman tuskani, vaikka toisilla saattoi olla asiat paljon huonommin. Voi helvetti.

Aaro pääsi opiskelemaan yliopistoon ja muutti pois kotoa. Alkoi tutustuminen muihin opiskelijoihin, mutta eihän se onnistunut, kun ei ollut aiemminkaan onnistunut. Elämä pyöri lääkkeiden ja alkoholin merkeissä, opiskelu oli sivuseikka. Sitten elämään asteli nuori nainen, ja Aaro ajatteli sen olevan rakkautta ensi silmäyksellä. Heillä molemmilla oli oma vaikea menneisyytensä, mutta Aaro oli sulkenut menneisyyden sisälleen. Kaikki oli hyvin.

Antti Röngän Jalat ilmassa teos riipaisee tavalla, joka saa kyyneleet valumaan ja tunteet kuohumaan. Miksi koulumaailma on niin täynnä kiusaajia? Miksi tehdään suuria kouluja, joihin ei riitä tarpeeksi valvojia välitunneille? Miksi kiusaamisilmiö ei katoa, vaikka kouluissa tehdään yliopistossa suunniteltuja tunnetaitokoulutuksia? Pahimmat kiusaamisjutut tulevat nykyisin ilmi netistä, kun oppilaat kiusaavat siellä toisia oppilaita. Tämä on niin valtava ongelma, että siihen pitäisi yhteiskunnan ja lainsäätäjien puuttua tiukalla kädellä. Kiusaajat pitää saada vastuuseen. Lisäksi toivon opettajilta herkempää tajua nähdä luokkahierarkia ja sen sisäinen kiusaamisasetelma, sillä jokaisesta luokasta löytyy se, joka asettuu muiden yläpuolelle kiusaajaksi.

Antti Röngän Jalat ilmassa osoittaa miten herkästi ihmismieli suistuu raiteiltaan muiden ihmisten tekojen seurauksena. Kirja on rosoinen nuoren miehen kasvukertomus, jonka ikävät kokemukset tekevät lukemisesta ahdistavaa ja samalla liikuttavaa.

Antti Rönkä, Jalat ilmassa

Gummerus 2019

s. 224