Eeva Park: Viimeisellä rajalla

Tämä on ei-kenekään-maata. Olemme vapaita, kuten ne, joilla ei ole enää mitään, aina ovat. Valosta ja vedestä vastaa täällä taivas, joka on keskipäivälläkin tumma ja himmeä. Kuukausi sitten pelkäsin tätä kaikkea, mutta en enää. Tänään muuttuu kaikki.

Tänään ostan aseen.

Virolaisen Eeva Parkin teos Viimeisellä rajalla kertoo nuoresta naisesta, joka oli joutunut ihmiskaupan uhriksi, ja joka aikoi kostaa henkilölle, joka ahneudessaan teki julman petoksen myymällä hänet julmasti rikollisjoukolle, joka ei arvostanut ihmisoikeuksia eikä lakia. Tuosta hetkestä alkoi petoksen kohteeksi joutuneen päähenkilön kurja ala-arvoinen elämä, sillä rikollisjoukko möi häntä jokaiselle, joka maksoi siitä. Itse he raiskasivat, hakkasivat ja pitivät vankina muiden samanlaisten joukossa. He pystyivät surmaamaan vastaan hangoittelijat silmääkään räpäyttämättä. Ainoastaan suunnitelmat paosta pitivät päähenkilön hengissä.

Ase sopi täydellisesti käteeni, sormet asettuivat kuin itsestään niille varatuille paikoille – peukalo painui virittimelle ja etusormi liipaisimelle -, mutta olin aivan yhtä suojaton kuin ennenkin.

Päähenkilö pääsi pakoon rikollisjoukolta Berliinissä, mutta tiesi, että hän olisi kuoleman oma heti, kun he saisivat vihiä, missä hän on. Hän palasi kuitenkin hiljaisuudessa Tallinnaan, ja asui katulasten ja muiden syrjäytyneiden seurassa vallatuissa rakennuksissa. Sielläkään ei aina saanut olla rauhassa, sillä tallinnalaiset rikolliset etsivät myytävää irtolaisista ja varsinkin lapsista. Sitten hän sai aseen, ja oli valmis kostoretkelle.

Laukaukset kantautuivat kauas järven sileää pintaa pitkin ja niiden kaiku palasi takaisin yhä uudestaan ja uudestaan.

Eeva Park avaa Viimeisellä rajalla teoksen tarinaa auki psykologisen trillerin tavoin. Päähenkilö tietää, että hänellä ei ole pitkästi aikaa suorittaa tehtävä, jonka hän on aikonut tehdä. Hän on tullut viimeiselle rajalle, enää ei ole paluuta. Teki hän mitä teki, eli missä eli, hän oli aina vaarassa, ja hänen läheisensä olivat vaarassa. Kukaan ei saanut tietää missä hän oli ja mitä teki, mutta hän tarvitsi aseen. Hän tarvitsi aseen puolustaakseen itseään ja hän tarvitsi aseen kostoa varten. Hän ei aikonut palata rikollisjoukon vangiksi, ja samalla ihmiskaupan uhriksi. Hän oli kokenut liikaa, hän oli nähnyt liikaa, ja hän tiesi liikaa, joten häntä ei jätettäisi henkiin.

Eeva Parkin Viimeisellä rajalla on kylmäävä tarina nuoresta naisesta, joka halusi kostaa. Kukaan lukijoista ei voi syyttää häntä hänen teoistaan. Kukaan ei voi esittää olevansa parempi ihminen kuin hän. Hän oli julman ihmiskaupan uhri.

Eeva Park, Viimeisellä rajalla

suom. Sanna Immanen

Into 2019

s. 230

Löks löpmatuses 2004

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa