Banneri-luettelo

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Elly Griffiths: Aavekentät


Ruth polvistuu katsomaan sisään ohjaamon ikkunasta. Nyt hän ymmärtää, mikä sai Barryn niin tolaltaan. Lentäjän paikalla istuu karmiva, nahkamainen hahmo, jonka yllä riippuu edelleen univormun jäänteitä, kuin jossain kammottavassa, lentojen myöhästelyä pilkkaavassa vitsikuvassa. Hatusta ei ole paljon jäljellä, mutta kupu lojuu vielä kallon päällä.

Elly Griffithsin uusimmassa dekkarissa, Aavekentät, pyydettiin hurmaava päähenkilö ja forensinen arkeologi Ruth Galloway tarkistamaan erästä toisen maailmansodan aikaista lentokonetta, joka löytyi maansiirtotöiden aikana. Lentokoneen sisällä nimittäin oli vielä lentäjä jäljellä. Yliopisto-opettamisen lisäksi Ruth auttoi poliisivoimia määrittämällä vanhoja ruumiita. Aina ei ollut kyse rikoksista, mutta tämä lentäjä oli joutunut rikoksen uhriksi. Aika kinkkinen tapaus, mutta Ruthilla on runsaasti asiantuntemusta toimia myös rikosten avustajana. Rikoskomisario Harry Nelsonin mielestä toisinaan jopa yli-innokkaasti, sillä Ruth joutuu tämän tästä vaaratilanteisiin innokkuutensa ja uteliaisuutensa vuoksi.

Mutta jotain outoa on tapahtunut tuolla yksinäisellä marskimaalla, jossa meri kuiskailee alavien niittyjen yllä. Joku on kaivanut siellä äskettäin, ja joku on epäilemättä asetellut Frederickin luurangon hylätyn lentokoneen ohjaamoon, josta se irvisteli Ruthille, kun tämä puhdisti maata ikkunasta.

Tällä kertaa Ruth joutuu yllättäen vaaratilanteeseen, kun joutuu jäämään myrskysään vuoksi yöksi erääseen yksinäisellä paikalla olevaan kartanoon. Tilanteet ovat täynnä mustaa huumoria, sillä kirjailija ujuttaa tekstiin hauskaa tilannekomiikkaa, vaikka oikeasti olisi kysymys hengenvaarasta. Oli aika jännittävä seurata, miten Ruth selvisi näistäkin makaabereista tilanteista.

Aavekentät on Ruth Galloway-sarjan seitsemäs dekkari. Kirjan nimi on tullut toisen maailmansodan aikaisista lentokentistä. Niitä nimittäin rakennettiin sotalentokoneita varten kymmeniä ja lisäksi vielä varjokenttiä hämäämään vihollisia. Niitä kenttiä, jotka ovat jääneet pois käytöstä, kutsutaan aavekentiksi. Aavekentissä puhutaan toisen maailmansodan aikaisista B17 ja B24 lentokoneista ja miehistöistä.

Ruth katselee lentäjiä. Kaikilla on haalarit ja nahkatakit ja lentolasit otsalla. He nauravat ja elehtivät ikään kuin heidän takanaan seisovat tappokoneet olisivat vain rekvisiittaa. Kaksi miestä pitää koholla kylttiä, jossa lukee ”Onnekkaiden pirulaisten kerho”.

Ruth Galloway on myös 5-vuotiaan Katen äiti. Edellisestä kirjasta tuttu amerikkalaismies saa Ruthin sydämen lepattamaan, mutta eteneekö ystävyys pitemmälle? Joko Ruth heittää ajatuksistaan ja mielenrauhastaan erään varatun miehen, joka olisi niin supersopiva Ruthille? Näistä voit ottaa selvää kirjan sivuilta. Norfolkissa riehuu rajuilma, mutta sekään ei pelota reipasotteista, mutta rauhallista sankaritarta. Elly Griffithsin Aavekentät jatkaa sympaattista dekkarisarjaa marskimaan mysteereistä.

Elly Griffiths, Aavekentät
suom. Anna Kangasmaa
Tammi 2020
s. 350
The Ghost Fields 2015

4 kommenttia:

  1. Tykkään tämän juonesta, mutten ole lukenut sarjasta yhtään osaa. Toimiiko tämä irrallisena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että Aavekentät toimii myös yksin, mutta sulle voi käydä niin, että haluat lukea myös aiemmin ilmestyneet kirjat.

      Poista
  2. Minä olen lukenut vain yhden Griffitsin kirjan ja minä en oikein lämmennyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä kuulla, sillä olet ensimmäinen, joka kertoo, ettei ole tykännyt sarjan kirjasta. Uskon, että on muitakin, mutta aika paljon on niitä, jotka ihastuvat sarjan tunnelmaan ja varsinkin päähenkilöön, joka on todella symppis.

      Poista