Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Vuoristomajatalossa entinen hovitanssija Yi Jin kuuli, kuinka Ranskan lähettiläs Victor kutsui häntä: ”Enkelini.” Ei ranskaksi vaan selväksi koreaksI. Jin yllättyi enemmän Victorin sujuvasta ääntämyksestä kuin siitä, että tämä kutsui häntä enkelikseen.

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin kirjat ovat ihastuttaneet minua, suorastaan rakastan niiden maailmaa. Hovitanssija suorastaan lumosi minut heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Uppouduin kirjailijan lumovoimaiseen tekstiin, sillä 1800-luvun loppupuolen tapahtumat Koreassa olivat todella mielenkiintoisia. Kirjan päähenkilö oli tarinan alussa nimetön hovitanssija kuninkaan hovista, johon ranskalainen lähettiläs ihastui heti ensimmäisestä katseesta.

Jinin tunteet muuttuivat, kun koreankieliset sanat virtasivat pehmeästi miehen huulilta. Sillä hetkellä, kun hän kuuli Victorin ääntävän sanat täydellisesti, Victorin, joka ei osannut ääntää kunnolla Yi Jinin nimeäkään, hänen sydämessään läikähti. Hänet valtasi kaipaus, joka tuntui siltä kuin hän olisi upottanut varpaansa lämpimään veteen, joka huuhtoi pois keinuvassa kantotuolissa istumisen aiheuttaman väsymyksen.

Kirja on rakkaustarina, mutta se tarkastelee myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta Korean 1800-luvun loppupuolta, kun Kiina ja Japani taistelivat vaikutusvallasta maassa. Korea oli pitänyt rajansa tiukasti kiinni, mutta oli tullut aika tutustua ympärillä oleviin valtioihin, joista jokainen haki omaa etuaan. Se tiesi väkivaltaisia taisteluita. Vuosina 1894-1895 Qing-Kiina ja Japani sotivat Korean hallinnasta, Japani voitti ja liitti Korean keisarikuntaansa. Kirjan tapahtumat ennakoivat näitä tapahtumia.

- Älä unohda tätä poloista maata, jonka jätät taaksesi.

Hän ei koskaan unohtaisi. Hän ei varsinkaan unohtaisi kuningatarta, jota kohdeltiin aikoinaan kuin kuollutta ja jolle järjestettiin valtiolliset hautajaiset. Hän rukoili jokaisella askeleellaan kuningattarelle rauhallista ja tyyntä tulevaisuutta niin kuin keväisen puun oksalla visertäviä kuhankeittäjiä.

Kuningas antoi nimettömälle hovitanssijalleen oman sukunimensä Yi ja etunimen Ji, kun hovitanssija oli lähdössä maasta pois. Tarinan taustalla on oikea henkilö. Kirjan jälkisanoissa Kyung-sook Shin kertoo kuuden sivun verran kirjan vaiheista. Yi Jin halusi elää modernia elämää, jota hän sai elää Pariisissa, mutta tekikö se hänet onnelliseksi? Suosittelen lukemaan tämän uskomattoman tarinan kuninkaan nimettömästä hovitanssijasta, joka sai nimen ja itsenäisyytensä, ja matkusti kenties ensimmäisenä korealaisena naisena pois eristäytyneestä Koreasta. Rakastuin jälleen kerran.

Kyung-sook Shin, Hovitanssija *****

suom. Taru Salminen

Into 2019

Koreankielinen alkuteos Yi Jin 2014

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi