Alakerrassa odottivat
voileivät ja lasit. Mitä? Sitä että Dina, Reinsnesin emäntä laskisi kaiteita
pitkin. Alastomana, mustat hiukset kuin puoliksi avattu sateenvarjo suuren,
tuoksuvan vartalonsa peittona? Kyllä!
Ja hänen perässään
puoliksi kauhuissaan, puoliksi unissaan, mutta voimainsa tunnossa, nuorukainen
yllään ranskalaisin nypläyspitsein koristettu lakana? Kyllä!
Norjalaisen Herbjørg
Wassmon Dinan kirja on yksi lempikirjoistani, jonka olen lukenut jo useamman kerran. Kirja sijoittuu 1800-luvun
Pohjois-Norjaan, aikaan, jolloin naiset ja lapset olivat miespuolisen sukulaisten
omaisuutta. Naisilta odotettiin lempeää luonnetta, nöyrää sekä tottelevaista
mieltä sekä uskonnollista elämäntapaa. Dina oli vahvaluonteinen, mutta lapsena mieleltään
järkkynyt ja ilman rakkautta kasvanut nuori nainen, tyttönen vielä, joka
vihittiin isääkin vanhemmalle miehelle. Isä pääsi eroon tyttärestään, jonka
kanssa ei pärjännyt. Eikä pärjännyt aviomieskään. Dina näytti kaikki tunteensa
vahvasti, jopa väkivaltaisesti. Se oli taito, jonka avulla hän oli kasvanut.
Ilman vanhempia. Ilman tukea ja turvaa.
Vallesmanni astui ulos konttorista liivit riekaleina
ja naarmu poskessa. Hän hoiperteli pihanperälle ja luuli päättävänsä päivänsä
sydämen pakahduttua.
Henki kulki puuskittain.
Hevosen äänekäs hirnahdus ja maata takovien kavioiden
pauke eivät parantaneet asiaa.
Oli raskasta olla isä saatanalle.
Dinan isä ei ymmärtänyt, että hänellä oli samanlainen luonne kuin Dinalla.
He molemmat olivat hankalia ja väkivaltaisia. Miehellä sellainen luonne oli
vahvuus ja osoitus arvovallasta, lapsilla ja naisilla väkivaltainen luonne oli
osoitus hankaluuksista ja ongelmista, joista pyrittiin eroon. Mutta
sellaisiakin ihmisiä löytyi, jotka ymmärsivät Dinan traumat, ja onnistuivat
elämään hänen kanssaan ilman pelkoa. Tällainen henkilö oli mm. opettaja, joka
rakasti musiikkia ja huomasi saman rakkauden Dinassa. Dinasta tuli loistava
sellon ja klaveerin soittaja. Musiikki lohdutti unettomina öinä, kun levoton
mieli ei suonut rauhaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jacob sai tuta, ettei Dinalla ollut mitään
rajoja. Ettei Dina kavahtanut ihmisten tuomioita. Että hän arvioi tilanteen
salamannopeasti – ja toimi! Että hänellä oli synnynnäinen kyky sälyttää omat
koettelemuksensa muiden niskoille. Silloin Jacobin pää selvisi saman tien.
Tavallaan Dina oli tehnyt hänestä roiston omana hääpäivänään.
Sulhasen ollessa lähes viisikymppisen ja morsiamen häthätää rippikoulun
käynyt, ongelmia syntyy ihan varmasti. Dina ei ollut helppo tapaus, ei nöyrä
eikä tottelevainen, niin kuin Jacobin edellinen vaimo. Talon uusi emäntä oli
tulta ja tappuraa, jolla oli oma tahto toimia, kuten uhmakkailla lapsilla. Avioliitosta ei tullut
pitkäikäinen ja loppukirja kertoi voimakastahtoisesta nuoresta leskirouvasta.
Herbjørg Wassmon Dinan kirja oli upean alkukantainen ja villi, mutta samalla traaginen tarina.
Wassmon tapa kirjoittaa on uskomattoman upea, sillä hänen tekstissään oli luonto tärkeällä sijalla. Dina eli yhdessä kuolleitten läheistensä
kanssa. He kulkivat haamuina Dinan mielikuvituksen mukana ja olivat läsnä
sellaisina kuin olivat kuollessaan. Ajatusten laukatessa Dina ei pystynyt
nukkumaan, ainoastaan juomalla alkoholia ja soittamalla hänen mielensä
rauhoittui. Dina oli traaginen hahmo, joka meni mieleltään rikki jo lapsena,
mutta joka ei saanut koskaan apua sielunsa sairauteen. Lopulta oli jo liian
myöhäistä. Dinan kirja on romaani villilintuna kasvaneesta tytöstä, josta
kasvoi rajaton ja voimakas nainen, joka ei kaihtanut mitään eikä ketään.
Hänen hiuksensa ovat jäätikköpuro, joka on hajaantunut
silkkisäikeiksi merta kohden juostessaan.
Herbjørg Wassmo, Dinan kirja *****
suom. Katriina Savolainen
SSK 2002, Otava
s. 479
Dinas bok 1989
Historia
Kirjasta on tehty samanniminen elokuva
Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
Olen lukenut jonkun Wassmon kirjan vuosia sitten, mutta en enää muista nimeä. Seitsemän jotain...? Tämä se ei ollut, mutta se oli todella hyvä, joten uskon että tämäkin voisi olla. Laitan nimen muistiin!
VastaaPoistaKirja oli varmaan Seitsemäs kohtaaminen. Haluaisin lukea sen. Kiitos vinkistä.
PoistaTuo lasi maitoa oli myös älyttömän hyvä nykyaikaan sijoittuva teos ihmiskaupan uhrista. Aihe tietenkin hirveä, mutta Wassmo kirjoittaa taitavasti.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMää luin tän joskus vuosia, vuosia sitten. Vois lukea kyllä uudelleen, ku en muista mitään tästä kirjasta, paitsi sen että pidin tästä.
VastaaPoistaSama juttu Laura, tykkäsin kovasti kirjasta. Olen lukenut kirjan ennenkin, mutta hyvän kirjan voi lukea monta kertaa.
Poista