Hiirulaisen
hieno maja
Hiirulaisen
hieno maja
oli
vanha kenkäraja.
Siellä
hiirulainen eli,
pienoisiaan
paimenteli.
Pesi
niitä, neuvoi noita,
pienoisia
palleroita,
antoi
maitoa ja pullaa,
lauloi
illoin: tuutilullaa.
Kirjahyllystäni
löytyy tämä soma Satuaapinen. Tämmöisen Satuaapisen sain tädiltäni lahjaksi,
kun täytin 4 vuotta. Kirjasta opettelin lukemaan ja kirjoittamaan. Minulla on
jopa mielikuva, että istuin ulkona portailla ja tavasin kirjasta sanoja.
Luulenpa, että tätini opetti minua, sillä hän asui meidän yläkerrassamme.
Taisin olla innokas oppilas, sillä osasin lukea suoraan ja kirjoittaa kaunokirjoitusta,
kun menin kouluun 6-vuotiaana. Aika monen Satuaapisen lorun osaan edelleen
ulkoa. Kirjan on kuvittanut suloisilla kuvilla Maija Karma. Kirjan loppuun Aale
Tynni on laittanut ohjeita lasten vanhemmille ja opettajille. Yksi ohjeista on
seuraava:
Koska
aapinen on tarkoitettu kaikkein nuorimmille, on sen sisällys pyritty ennen
kaikkea saamaan hauskaksi ja houkuttelevaksi. Siksi on aiheet valittu lasten
lähimmästä ja mieluisimmasta kokemus- ja mielikuvapiiristä.
Kirja
on hauska ja houkutteleva ja lorut ja Maija Karman satumainen kuvitus tekevät siitä houkuttelevan. Olen samaa mieltä siinä, että lapset tuntevat kirjat
omikseen, kun niissä on jotain samaa kuin omassa elämässä ja ympäristössä.
Vaikka hahmot olisivat minkälaisia tahansa outoja otuksia, mutta kunhan ne
liittyvät jollakin tavalla lapsen elämään, niistä tulee kiinnostavia. Satuaapisen
hurjimmat otukset ovat peikkoja, joten tämä kirja ei ole kovin pelottava, eikä
otukset tule mukaan unten maille pelottelemaan.
Aale
Tynni (1913-1997) oli taustaltaan inkeriläinen, mutta asui Suomessa vuodesta 1919. Hän oli runoilija, lastenkirjailija, kirjallisuus- ja
teatterikriitikko ja suomentaja. Vuonna 1948 hän voitti Lontoon olympiakisoissa taidelajien lyriikkasarjassa kultaa runollaan Hellaan laakeri.
Aale
Tynni, Satuaapinen
kuvitus Maija Karma
kuvitus Maija Karma
Wsoy
1994, 13. painos
s.
61
ensim.
painos 1955
Värikylläinen kansi ja runo, joka muistui heti ensisanoista mieleen herättivät lämpimiä ailahduksia ja muistoja, kiitos Mai, todellinen aamun ilahdutus!
VastaaPoistaTämä lienee ollut monen nykyisen lukutoukan ensikosketus lukemisen maailmaan.
Teos ilmestyi ensikerran v. 1955, joten itse osasin jo tuolloin lukea, mutta nuoremmalla siskollani ja omilla pojilla oli tämä hiirenkorville asti läpikäytynä, eikä turhaan.
Hiirenpalleroisten nimiin Sinulle maitoa ja makoisaa pullaa sekä aa-tuutilullaa loppuviikon päiviisi:)
Kiitos Takkutukka :)
PoistaOma Satuaapiseni taisi jatkaa kierrätystä serkkulikkojeni luokse. Äitini oli kova kierrättämään tavaroita ja vaatteita ja joskus tuntui, että hyvä jos ehdin kerran käyttää kengät jalassa ja hoitaa Barbie, kun ne oli jo serkuillani. Vieläkin olen katkera minun piianpeilistä, jonka äiti lahjoitti pois.
Kun katselen Satuaapista, muistot tulvivat mieleeni samoin kuin sinulla.
Saaressa makoillaan ja hoidetaan puutarhahommissa kipeytyneitä lihaksia. Loppuviikolle on siis ohjelmaa tiedossa.
Kansi on tutunoloinen, mutta en tiedä, olenko kuitenkaan tätä lukenut. En ole tiennytkään, että Olympialaisissa on ollut taidelajejakin.
VastaaPoistaMinullekin oli uusi tieto tuo olympiavoitto runolla. Luulenpa, että tämä kirja löytyy aika monesta kirjastosta. Olen nähnyt jopa uusia painoksia kirjasta. Satuaapinen on klassikkokirja.
PoistaKuinka tuo kansi näyttääkin niin tutulta, vaikka en muista tällaista aapista itse lukeneeni? Luin muuten hiljattain eräästä kirjasta, että lapset tosiaan kiinnostuvat herkemmin kertomuksesta, jossa on heille tuttuja elementtejä ja samastumispintaa, mutta heidän mieleensä jäisivät paremmin ne, joiden päähenkilöt ovat ihmisiä. Aika mielenkiintoista, varsinkin, kun monessa lastenkirjassa varsinkin vaikeita aiheita etäännytetään käyttämällä eläin- ja fantasiahahmoja päähenkilöinä.
VastaaPoistaMuumeissakin on perhe, jossa on isä, äiti ja poika. Samaistumispintaa pitää olla lapsille. Vaikkapa pukemalla hahmoille vaatteet päälle.
PoistaAinolle jo kirjoitin, että tämä kirja on sattunut varmaan kirjastossa silmiin. Aika monessa olen nähnyt sen.
Ihania nämä vanhat kirjat, aapisetkin. Tätä en kirjana muista, mutta hiirulaisen hieno maja kyllä tulee heti muistojen kätköistä mieleen, kun alan säkeitä lukea. Olin ihan unohtanut, että Aale Tynni on olympiavoittaja. Kiva, kun mainitsit sen.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Paula, vanhat kirjat ovat ihania. Ne tuovat lapsuuden mielikuvituksellisen elämän mieleen hyvin elävästi. Tämän kirjan lisäksi luin veljeni koulukirjoja. Satukirjoja luin vasta ensimmäisellä luokalla, kun opettajan kanssa haimme niitä kirjastosta.
PoistaOi, olipa tuttu kansi!
VastaaPoistaMahtavaa!
Kiva kuulla, että sinäkin tunnet tämän kirjan :)
PoistaJos tuo on se mitä ajattelen, henkilöinä Sika Sippura ja Kissa Kirnauskis niin voin kertoa että rakastan tuota aapista ♥ Suloinen ja hauska lapsuuden kirja.
VastaaPoistaKyllä Rita <3
PoistaSatuaapisesta löytyy myös Kissa Kirnauskis ja Sika Sippura ja monta muuta kivaa kirjanhahmoa.
Todella suloinen ja hauska kirja monen lapsen lapsuudesta.
Nyt kun valitettavasti monet kaupungit ovat luopuneet eskarilaisten kirjasta, toivon, että lapset saisivat vanhemmilta tai lähipiiristä oman kirjan. Oma kirja on todella tärkeä lapsen lukuharrastuksen herättäjä.
Se voi avata aivan uuden maailman lapselle, niin kuin se teki minulle. Tästä kirjasta sepitin monet sadut pikkuveljelleni.