Marie-Héléne Baylac: Agatha Christie - Arvoituksellinen elämä

Eräänä päivänä Agathan ollessa vain viisivuotias hän riensi esittelemään taitojaan Nursielle: tämän suureksi hämmennykseksi Agatha tulkitsi ääneen T.L. Meaden nyyhkytarinaa The Angel of Love (Rakkauden enkeli). Seuraavana päivänä Nursie kertoi uutisen Claralle anteeksipyydellen: ”Pelkään, madame, että Agatha-neiti osaa lukea.”

Ranskalainen tietokirjailija Marie-Héléne Baylac on kirjoittanut elämäkerran suurenmoisesta ja ahkerasta brittikirjailijasta, joka tunnetaan kaikkialla maapallolla. Agatha Christie – Arvoituksellinen elämä on teoksen nimi. Olen aiemmin lukenut Agatha Christien (1890-1976) itsensä kirjoittaman omaelämäkerran, jonka nimi oli Vanha hyvä aikani. Nämä kaksi teosta täydentävät toinen toisiaan, sillä tietysti Christie jätti elämäkerrastaan pois vaiheet, jotka olivat hänelle liian surullisia ja vaikeita esim. mysteerikatoamisen ennen avioeroa, vaikean suhteen tyttäreensä ja toisen aviomiehen pitkäaikaisen suhteen toiseen naiseen. Näitä aiheita hän kirjoitti ulos teoksissaan, joista löytyy aviorikoksia, avioeroja, vaikeita perhesuhteita, draamaa ja tragediaa sekä tietysti murhia, uhreja ja rikollisia. Mutta myös onnea ja rakkautta.

Koska Agatha osasi jo lukea, Fredrickin mielestä oli korkea aika, että tyttö oppisi myös kirjoittamaan. Vanhemmat paneutuivat opetustyöhön yhdessä Madgen kanssa, joka vietti lomiaan Ashfieldissä. Muiden lasten tavoin Agathan täytyi piirtää vihkonsa täyteen erilaisia viivoja ja koukeroita, ja kuten kaikista muistakin lapsista, hänestä se oli kamalan tylsää.

Vaikka kirjoittaminen oli tästä lahjakkaasta kirjailijanalusta alunperin tylsää, tulevaisuudessa hän tulisi kirjoittamaan 66 rikosromaania, 154 novellia ja 20 näytelmää. Hän kirjoitti myös kuusi romaania salanimellä Mary Westmacott. Näitä kirjoja on myyty kaiken kaikkiaan yli 2 miljardia kappaletta. Aikamoinen saavutus.

Agatha Christien alkutaival kirjailijana oli yhtä vaikea kuin kenellä tahansa esikoiskirjailijalla, sillä hän ei meinannut saada kirjoilleen kustantajaa. Kun kustantaja lopulta löytyi, painokset olivat pieniä ja rahantulo pientä. Kirjailija nosti kirjoitustahtia ja kirjoja alkoi ilmestyä jopa kolmesta viiteen teosta vuodessa. Avioeron jälkeen hänen oli pakkokin saada perheelleen tuloja. Niitä hän sai kirjoistaan ja työskentelemällä sairaanhoitajana ja apteekissa, jossa hän oli työskennellyt jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Apteekki oli muutenkin kiinnostava ympäristö, sillä se oli täynnä myrkkyjä, joita Agatha käytti dekkareissaan. Agatha Christiestä tuli siis myrkkyjen asiantuntija.

Se oli täydellinen järkytys. Niin iso järkytys, että jopa vuosia myöhemmin laatiessaan omaelämäkertaansa Agatha tyytyi kuvaamaan, miten Archien päätös oli ”tehnyt lopun” hänen avioliitostaan. Hänen tarinassaan on puolen vuoden aukko tuolta ajalta. Ajanjakso oli liian tuskallinen ja nöyryyttävä avoimesti kerrottavaksi. Agatha ei halunnut erota, ei ikinä.

Eikä Agatha eronnut toisesta miehestään Maxista, huolimatta tämän avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Agatha meni toisen kerran naimisiin itseään 15 vuotta nuoremman miehen kanssa. Agatha oli kiinnostunut arkeologiasta ja tutustui Maxiin tuttaviensa kaivauksella. Ehkä siinä oli alkuun rakkauttakin, mutta Agatha oli rikas ja kuuluisa kirjailija, joka rahoitti avioliiton aikana Maxin arkeologiset kaivaukset. Heitä yhdisti huumori, matkustelu ja rakkaus arkeologisiin kaivauksiin.

Marie-Héléne Baylac on tutustunut tarkkaan kirjailija Agatha Christien urakehitykseen. Uskon, että aineistoakin on ollut runsaasti. Kirjassa on monesti lainattu otteita Christien kirjoittamasta omaelämäkerrasta. Kirjassa tuodaan esille myös Christien kirjoittamia dekkareita. Äiti-tytär-suhde olisi kiinnostanut minua enemmänkin, mutta se jäi tässä kirjassa turhan ohueksi. Agatha Christie oli mestari punomaan erilaisia ihmissuhteita, joten olisin kaivannut lähemmin kuvauksia tyttärestä, tyttärenpojasta, sisaruksista ja tärkeimmistä ystävistä. Kirjassa on hyvin paneuduttu kirjailijan lapsuuteen ja vanhempiin, sekä rakkaaseen lapsuudenkotiin, jonka kirjailija lopulta omisti. Tässäkään kirjassa ei puhuta mitään kirjailijan aateloinnista.

Dame Agatha Christie eli pitkän elämän ja kirjoitti runsaasti jo klassikoiksi muuttuneita dekkareita, joista on tehty lukuisia elokuvia ja näytelmiä, ja joiden päähenkilöt ovat tunnettuja ympäri maapallon mm. Hercule Poirot ja Miss Marple. Agatha Christie oli salapoliisikirjallisuuden Grand Old Lady. Hän on antanut salapoliisikertomustensa lukijoille uskomattoman hienoja lukuhetkiä ja siten ylläpitänyt kirjojensa ihailijoiden lukuharrastusta.

Marie-Héléne Baylac, Agatha Christie – Arvoituksellinen elämä

suom. Noora Niemelä

Minerva 2020

s. 408 + kuvia

Agatha Christie. Les mystéres d ´une vie 2019

Elämäkerta

Tietoteos

Agatha Christie: Vanha hyvä aikani